Konkurssiasiamiehen lausunnot ja lainsäädäntöaloitteet

16.6.2024 Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle Valtioneuvoston selvitys: pääomarkkinaunionin tulevaisuus E 44/2024 vp, 178/01/24

Konkurssiasiamiehen toimistolta on pyydetty lausuntoa otsikossa yksilöidystä E- selvityksestä lakivaliokunnan toimialaan kuuluvista maksukyvyttömyysmenettelyyn liittyvistä seikoista.

Konkurssiasiamiehen toimisto pitää E-selvityksen kannanottoa maksukyvyttömyys- lainsäädännön harmonisoinnin osalta hyvänä ja perusteltuna.

Maksukyvyttömyysmenettelyiden tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä koko EU:ssa edistävä maksukyvyttömyyslainsäädännön harmonisointi on tavoiteltavaa, kun se on oikein kohdennettua ja koskee rajat ylittäviä maksukyvyttömyystilanteita. E-selvityksessä esitetyn mukaisesti toimenpiteiden on keskityttävä kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta rahoitusta hankkivia yrityksiä tukeviin toimiin, eikä esimerkiksi mikroyrityksiin.

Tehokas ja läpinäkyvä insolvenssijärjestelmä on olennaista hyvin toimivien sisämarkkinoiden ja pääomamarkkinaunionin varmistamiseksi. Harmonisointitoimenpiteiden on oltava tarpeellisia pääomamarkkinoiden toimivuuden kannalta. Suomen insolvenssijärjestelmä toimii tehokkaasti ja läpinäkyvästi. Se on useana vuonna ollut World Bank Groupin Doing Business – tutkimuksessa kärkimaa maksukyvyttömyystilanteiden selvittämisessä.

Konkurssiasiamies Terhi Maijala

16.1.2023 Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle / HE 251/2022 vp laiksi yrityksen saneerauksesta annetun lain muuttamisesta ja siihen liittyviksi laeiksi 8/41/23

Ehdotusten päätavoitteina on saneerausmenettelyn keventäminen ja jouduttaminen sekä saneerausmenettelyyn liittyvien väärinkäytösten estäminen. Erityisen merkittävänä muutosehdotuksena pidän myös saneerauskeinoja lisäävää saneerausvelallisen oikeutta
vetäytyä luontoissuorituksen sisältävistä sopimuksista, jos vetäytyminen on saneerauksen
toteuttamisedellytysten turvaamiseksi välttämätöntä.

Kokonaisuutena hallituksen esityksessä esitetyt muutokset ovat kannatettavia ja
perusteltuja. Seuraavassa huomioita eräistä keskeisistä säännöksistä.

Saneerausmenettelyn joutuisuus ja kustannustehokkuus

Esitetyt muutokset edistävät käytännön tarpeen ja asetetun tavoitteen mukaisesti
menettelyn joutuisuutta. Erityisesti se, että tuomioistuin esityksen mukaisesti jatkossa tekisi
kahden välipäätöksen sijaan yhden ja, että lausumat ja väitteet lähetettäisiin tuomioistuimen
sijaan selvittäjälle, on tärkeä ja keskeinen menettelyn sujuvoittamista edistävä esitys.
Myös esitys taloudellisen perusselvityksen korvaamisesta selvittäjän lyhyessä kiinteässä
kuukauden määräajassa antamalla ensiarviolla tehostaisi toteutuessaan menettelyn
alkuvaihetta. Lisäksi esitetyn mukainen menettely antaisi velkojille nykyistä

varhaisemmassa vaiheessa ensikäden tietoa saneerauksen onnistumismahdollisuuksista.
Ensiarviolle varatussa yhden kuukauden määräajassa lienee kuitenkin haasteellista arvioida
velallisen tervehdyttämiskelpoisuutta velallisen saneerausmenettelyn aikaisen toiminnan
perusteella.

Väärinkäytösten estäminen

Viivyttelynluonteisten saneeraushakemusten vähentämiseksi edotetaan, että
samanaikaisesti vireillä olevat hakemukset tulisi käsitellä samanaikaisesti niin, että
kumpaakin menettelyä edistetään yhtä aikaa. Konkurssihakemuksen saisi kuitenkin
ratkaista vasta saneeraushakemuksen ratkaisemisen jälkeen. Tältä osin käytännöt
tuomioistuimissa ovat vaihdelleet, minkä vuoksi on perusteltua ottaa lakiin säännös siitä,
että konkurssihakemuksenkin rinnakkaiseen käsittelyyn on ryhdyttävä viipymättä ja
saatettava molemmat hakemukset ratkaisuvalmiiksi. Lisäksi ehdotettu YSL 70 a §:n
säännös siitä, että saneeraushakemus voitaisiin toistuvien saneeraushakemusten
tilanteessa hylätä kirjallisessa menettelyssä, jos aloittamiselle ei ole ilmennyt uusia
perusteita, on tervetullut.

Hakijan avustajan kelpoisuutta koskeva oikeudenkäymiskaaren 15:2:n muutosehdotus
kohdistuu tilanteeseen, jossa sekä saneeraus- että konkurssihakemus ovat yhtä aikaa
vireillä. Näissä tilanteissa ehdotetaan, että hakijan avustaja tai asiamies on asianajaja,
julkinen oikeusavustaja tai ns. lupalakimies. Avustajan tai asiamiehen korotettujen
kelpoisuusvaatimusten osalta en ole täysin vakuuttunut siitä, että muutoksella saavutettava
vaikutus olisi oikeassa suhteessa velallisen valinnanvapauden rajoitukseen ja tästä
rajoituksesta mahdollisesti aiheutuviin korkeampiin hakemuskustannuksiin.

Sopimusten irtisanominen

Esitetty velallisen laajempi oikeus irtisanoa tervehdyttämistavoitteen kannalta haitallisia
sopimuksia tuo aidosti lisää keinoja saneerauksen toteuttamiseksi ja onnistumiseksi.
Huomioon ottaen sopimuksen sitovuutta koskeva periaate ja sopimusosapuolten asema on
tärkeää, että laajennettu irtisanomisoikeus on rajattu tilanteisiin, joissa sopimuksen
irtisanominen on välttämätöntä saneerauksen toteuttamisedellytysten turvaamiseksi ja, että
oikeuden käyttäminen edellyttää selvittäjän suostumusta. Mihin välttämättömyyskriteeri
käytännössä asettuu, on vaikea ennakolta arvioida, ja raja tulee viime kädessä
tuomioistuimen arvioitavaksi.

Selvittäjän palkkioiden ennakkolaskutus

Säännöstä selvittäjän palkkiosta ja kustannusten korvaamisesta (87 §) ehdotetaan hieman
muutettavaksi. Ehdotettu muutos ei kuitenkaan näkemykseni mukaan ratkaise säännöksen
perusteluissa esiin tuotua tulkintakysymystä selvittäjän oikeudesta laskuttaa palkkioitaan

ennen niiden vahvistamista. Esityksen perusteluissa todetaan, että ”[s]äännöksellä ei
estettäisi yleisesti käytössä olevaa ennakkolaskutuskäytäntöä.” (s. 58). Huomioon ottaen
esitetyn säännöksen tulkintaa herättävä muotoilu, olisi syytä säätää
ennakkolaskutusoikeudesta täsmällisesti laissa.

Konkurssiasiamies Terhi Maijala

27.1.2023 Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle U 101/2022 vp valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle / maksukyvyttömyyslainsäädännön harmonisointidirektiivi

Valtioneuvoston kirjelmä kiteyttää erinomaisesti komission ehdotuksen tavoitteidentärkeyden mutta samalla ehdotettujen lainsäädäntöratkaisujen toimimattomuuden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Jäsenvaltioissa tehokkaasti toimivat maksukyvyttömyysmenettelyt edistävät rahoitusmarkkinoiden toimivuutta, pääoman vapaata liikkuvuutta, rajat ylittäviä sijoituksia ja yritysten tasavertaisia toiminta- ja kilpailuedellytyksiä. Toteutuessaan komission hyvin yksityiskohtaiselle tasolle menevä ehdotus olisi kuitenkin omiaan päinvastoin heikentämään tehokkaimpia maksukyvyttömyysmenettelyjä.

Kiinnitän erityisesti huomiota seuraaviin:

• Ehdotus mikroyritysten maksukyvyttömyysmenettelystä olisi olennainen ja
merkittävä heikennys Suomen nykyiseen tehokkaasti toimivaan menettelyyn. Se
myös vaarantaisi konkurssitilanteisiin liittyvää talousrikollisuuden torjuntaa ja
selvittämistä.

• Yrityksen johdolle esitetty kaavamainen velvollisuus hakea yritys
maksukyvyttömyysmenettelyyn ei sovellu Suomen maksukyvyttömyys- ja
yhtiöoikeussääntelyyn.

• Takaisinsaantikanteiden vireillepanon pidentäminen kolmeen vuoteen olisi omiaan
pidentämään maksukyvyttömyysmenettelyjä ja lisäisi epävarmuutta erityisesti
konkurssiin menneiden yritysten kanssa oikeustoimia tehneille.

• Menettelyjen tehokkuus kärsisi myös siitä, että ehdotuksen mukaan tuomioistuinten
tehtävät maksukyvyttömyysmenettelyissä lisääntyisivät nykyisestä.

• Velkojien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet ovat paremmin turvatut
voimassa olevassa sääntelyssämme.
Kannatan kirjelmässä esitettyä neuvottelutavoitetta direktiivistä, joka olisi
yhteensovitettavissa kansallisen järjestelmämme kanssa eikä heikentäisi sen toimivuutta.

Konkurssiasiamies Terhi Maijala

9.8.2023 Lausunto Työ- ja elinkeinoministeriölle yritystietojen yleisöjulkisuuden lisäämisen edellyttämistä lainsäädännön muutostarpeista VN/18174/2023 176/01/23

Työ- ja elinkeinoministeriön arviomuistio yritystietojen yleisöjulkisuuden lisäämisen edellyttämistä lainsäädännön muutostarpeista

Lausunnonantajan lausunto

Konkurssiasiamiehen toimistossa pidämme tärkeänä yritystietojen parempaa ja helpompaa saavutettavuutta terveen elinkeinoelämän edistämisen ja harmaan talouden torjunnan keinona. Se, että tieto yrityksen lakisääteisten velvoitteiden hoitamisesta on saatavilla hajallaan useammasta eri rekisteristä ei palvele riittävästi tätä tarkoitusta. On hyvä, että on selvitetty ja löydetty keinoja lisätä yritysten lakisääteisten velvoitteiden hoitamista koskevien tietojen maksutonta, keskitettyä saatavuutta elinkeinoelämän toimijoiden hyödynnettäväksi.

Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän tietosisällön laajentaminen siten, että eri rekistereihin sisältyviä tietoja julkaistaisiin YTJ:n välityksellä niitä sinne tallentamatta on perusteltu. YTJ:ssä yleisöjulkisina yritystietoina on tarkoitus julkaista selkeimmät ja mahdollisimman riidattomat tiedot, jotka ovat saatavissa tarjolle YTJ:n kautta teknisesti mahdollisimman helpolla ja kustannuksiltaan edullisesti. Tätä pidämme järkevänä ja tarkoituksenmukaisena etenemistapana.

YTJ:n kautta saataville pyrittäisiin saattamaan aiempien tietojen lisäksi tiedot työnantajan sosiaalivakuutusvelvoitteista koskien työeläke-, tapaturma- ja ammattitauti- sekä työttömyysvakuutusta (tieto vakuutuksen voimassaolosta/merkinnästä viranomaisen rekisteriin), ulosoton varattomuustieto yrityksistä sekä tieto liiketoimintakiellosta.

Käsillä oleva YTJ:n tietosisällön laajentaminen ei käsitä Konkurssiasiamiehen toimiston tietoja. Yrityksen saneeraus- ja konkurssitilat näkyvät jo nykyisin YTJ:ssä.

Erityisen tervetulleena pidämme YTJ:n kautta välitettävää tietoa viimeisen kahden vuoden aikana yritykselle todetusta varattomuusesteestä. Lisäksi lisätietojen saamiseksi kysyjä ohjattaisiin tilaamaan ulosoton sähköisestä asiointipalvelusta todistus ulosottorekisteristä. Ulosotossa todetun varattomuusesteen on katsottu selvityksissä ennakoivan varsin vahvasti yrityksen liiketoiminnan heikkoa kannattavuutta ja päättymistä lähiaikoina. Varattomuustiedon nykyistä paremmasta saatavuudesta hyötyisivät nekin yritykset, joilla maksuhäiriöitä ei ole, koska niiden taloudellinen luotettavuus olisi tältä osin nykyistä helpommin todennettavissa. Ulosoton varattomuusestetodistuksen perusteella voi myös tehdä yritystä koskevan konkurssihakemuksen, mikä nopeuttaa menettelyä.

Liiketoimintakieltoa koskevan tiedon saatavuuden parantaminen linkillä yrityksen kaupparekisteritietoihin (nykyisin kaupparekisteriote maksuton) edistää myös harmaan talouden torjuntaa.

Esitetyt lainsäädäntöratkaisut vaikuttavat perustelluilta.

Maijala Terhi Konkurssiasiamiehen toimisto

25.10.2023 Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle asiassa HE 31/2023 vp laiksi Oikeushallinnon erityisviranomaiset -virastosta ja siihen liittyviksi laeiksi, 272/01/23

Konkurssiasiamiehen toimisto pitää eduskunnalle annettua esitystä kokonaisuudessaan hyvänä. Erillisten valvontaviranomaisten itsenäisyys ja riippumattomuus on esityksessä hyvin turvattu.

Esityksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että perustettavan viraston hallintopalveluyksiköllä on riittävät resurssit. Konkurssiasiamiehen toimisto kiinnittää huomiota siihen, että hallintopalveluyksikölle on esitetty tehtäviä laajasti, ja niiden hyvä hoitaminen edellyttää syvää asiantuntemusta monelta eri osa-alueelta.

Konkurssiasiamiehen toimistosta hallituksen esityksen sivulla 9 mainitun osalta totean, että toimistolla ei enää ole toimipistettä Tampereella, vaan ainoastaan Helsingissä. Esityksen sivulla 15 on todettu, että konkurssiasiamiehen määrärahoihin sisältyy arviomääräraha, joka kohdistuu erityisesti julkisselvityksiin ja on sidoksissa julkisselvitysten määriin. Tältä osin totean, että julkisselvitysmenot eivät sisälly toimiston määrärahoihin, vaan ne katetaan erillisestä arviomäärärahasta.

Konkurssiasiamies Terhi Maijala

4.2.2022 Lausunto oikeusministeriölle HE-luonnoksesta / Laki Oikeushallinnon erityisviranomaisista 272/11/21

Konkurssiasiamies kannattaa pienten erityisviranomaisten tuki- ja hallintopalvelujen keskittämistä ehdotetulla tavalla perustettavan viraston hallintopalveluyksikköön. Pieni virasto voi hyötyä merkittävästi siitä, että kirjanpitoyksikkötasolla hoidetaan tiettyjä kaikille yhteisiä hallintotoimintoja. Ratkaisun toimivuus edellyttää, että kunkin viranomaisen ja hallintopalveluyksikön välinen yhteydenpito on avointa ja käytännönläheistä ja että hallintopalveluyksikön tarjoamien palvelujen käyttö tulee luontevaksi osaksi viranomaistoimintaa.

HE-luonnoksessa nykytila on mielestäni kuvattu hyvin. Pienen viranomaisen kipuileminen hallintotehtävien hoitamisessa on hyvin tunnistettavissa. Uusien järjestelmien ja hallinnollisten hankkeiden seuratessa toisiaan pienet hallintoresurssit ovat ajoittain lujilla.

Lainsäädännöllisesti konkurssiasiamiehen toimisto (KAM) toimii tällä hetkellä ”oikeusministeriön yhteydessä”. KAM kuuluu kuitenkin samaan kirjanpitoyksikköön (jäljempänä KPY) Ulosottolaitoksen eikä oikeusministeriön kanssa, kuten muut erityisviranomaiset. Arvioni mukaan KAM:lle siirtyminen Ulosottolaitoksen KPY:stä uuden perustettavan viraston muodostamaan kirjanpitoyksikköön ei olisi teknisesti kovinkaan suuri muutos nykyiseen verrattuna. KAM pitää myönteisenä sitä, että KPY:ssä olisi useampia pieniä toimijoita, jotka ovat keskenään rinnasteisessa asemassa.

Nykyisessä KPY-muodossa ei ole ollut ongelmia KAM:n riippumattomuuden ja itsenäisyyden kanssa. KPY on huolehtinut tietyistä talous- ja henkilöstöhallinnon tehtävistä, mikä on toiminut hyvin. Kaikilla oikeushallinnon erityisviranomaisilla on vahva oma identiteetti, vankka substanssiosaaminen ja toisistaan hyvinkin paljon poikkeavat tehtävät. En pidä todennäköisenä, että nyt ehdotettu uusi virastorakenne ja hallintoyksikön perustaminen tosiasiallisesti uhkaisivat erityisviranomaisten itsenäisyyttä ja riippumattomuutta, etenkin kun viranomaisten itsenäinen asema viraston sisällä varmistettaisiin siitä säätämällä.

Kuten HE-luonnoksessa on todettu, KAM:n valvontatyön toimivalta kohdistuu ennen kaikkea yksityiseen sektoriin, ei muihin viranomaisiin. KAM:n toiminnan riippumattomuudesta ei ole nähty tarpeelliseksi ottaa lakiin säännöksiä. Konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetun lain esitöiden mukaan säännösten ehdottomana lähtökohtana on konkurssiasiamiehen puolueettomuus tehtävänsä hoitamisessa. Näin paitsi HE-luonnoksessa mainitussa valvontalain perusteluteksteissä (HE 249/1994 vp) myös valvontalain eduskuntakäsittelyssä (LavM 16/1994 vp). Lakivaliokunnan mukaan konkurssiasiamies pyrkii huolehtimaan siitä, että kaikkia konkurssi- ja saneerausmenettelyn osapuolia kohdellaan lainmukaisesti ja tasapuolisesti, eikä tehtävänä ole yksipuolisesti ajaa yksittäisen asianosaisryhmän ― ei velkojien, ei velallisten eikä myöskään minkään yksittäisen velkojaryhmän ― etuja.

KAM:n toiminnassa on itsestään selvää ja luovuttamatonta, että vaikka velkojan asemassa olisi viranomainen tai vaikkapa tässä ehdotuksessa tarkoitettu muu Oikeushallinnon erityisviranomainen, tällä asemalla ei ole vaikutusta KAM:n toimiin valvontatyössä. Tältä kannalta katsottuna eri viranomaistoimintojen kokoaminen samaan virastoon ei tulisi aiheuttamaan ongelmia.

Oikeusministeriöllä olisi vastaisuudessa tulosohjaavan ministeriön rooli. KAM on kuuluessaan Ulosottolaitoksen kirjanpitoyksikköön ollut samalla OM:n tulosohjauksessa, mikä on toiminut hyvin. Tulosohjaus kytkee parhaimmillaan erityisviranomaiset mukaan valtionhallinon yleisiin tavoitteisiin, hallitusohjelmakirjauksiin ja muihin periaatteellisiin linjauksiin, mikä on tärkeä osa valtionhallinnon yleistä yhtenäisyyttä. On myös tärkeää, että viranomaiset voivat edelleen saada ministeriön suunnalta tukea toiminnalleen ja sen tavoitteille sekä tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellisten resurssien osoittamisen.

Virastolla olisi ohjausryhmä. Ohjausryhmässä käsiteltäisiin ennen kaikkea tukipalvelujen järjestämiseen liittyviä merkittävimpiä asioita ja tarvittaessa koordinaatiokysymyksiä, mutta ei viranomaisten perustehtäviin liittyviä asioita. Ohjausryhmän toimintaperiaatteita tulisi ehkä vielä kirkastaa. Olisiko viranomaisen päälliköllä tai hänen määräämällään velvollisuus osallistua ohjausryhmän työskentelyyn?

Laki- ja asetusteksteihin ei ole huomautettavaa. Esitän kuitenkin harkittavaksi, että ne asetukseen luonnostellut säännökset, jotka koskevat keskeisesti Oikeushallinnon erityisviranomaisia, siirrettäisiin lain tasolle. Näitä ovat ainakin ohjausryhmän toimintaperiaatteet (1 §) ja asiat, joita hallintopalveluyksikön virkamies voi esitellä erityisviranomaiselle (4 §). Näin myös säännösten perustelut tulevat avoimemmiksi ja tarkemmiksi ja esityöt saavat virallisen oikeuslähteen aseman. Ohjausryhmän osalta voisi olla tarpeen myös säännös, jossa edellytettäisiin työjärjestystä, ohjesääntöä tai muuta asiakirjaa, jossa määriteltäisiin tarkemmin ohjausryhmän työskentelystä.

konkurssiasiamies Helena Kontkanen

14.2.2022 Lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle yrityssaneerauslain ym. muuttamisesta HE 238/2021 vp ja LA 15/2020 vp 32/01/22

1. Yleistä
   Konkurssiasiamies on ollut jäsenenä oikeusministeriön asettamassa yrityssaneeraustyöryhmässä, joka on työnsä ensimmäisenä vaiheena osaltaan valmistellut maksukyvyttömyysdirektiivin edellyttämiä kansallisia muutoksia. Konkurssiasiamiehen toimistolla on ollut mahdollisuus esittää näkemyksiään jo valmisteluvaiheessa.

Direktiivin tavoitteet ovat kannatettavia: saneeraustoimien nykyistä varhaisempi käyttö, uhkaavan maksukyvyttömyyden torjuminen, yrittäjän uuden alun edistäminen ja maksukyvyttömyysmenettelyjen tehostaminen. Yleisesti ottaen konkurssiasiamies pitää yrityssaneeraus- ja konkurssilakeihin esitettyjä muutoksia asianmukaisina ottaen huomioon, miten hankalasti osa direktiivin vaatimuksista sopii suomalaiseen maksukyvyttömyysjärjestelmään. Keinoja menettelyn tehostamiseksi jatketaan yrityssaneeraustyöryhmässä 31.3.2022 saakka.

Seuraavassa tarkemmin eräitä huomioita esityksestä.

2. Varhainen saneerausmenettely
   Yrityssaneerauksen näkökulmasta esityksen merkittävimpänä osana voidaan pitää uutta varhaista saneerausmenettelyä koskevaa sääntelyä. Jatkossa saneeraushakemukset jakautuisivat kahteen eri menettelyväylään, varhaiseen ja perusmuotoiseen saneerausmenettelyyn.

Konkurssiasiamiehen tehtävänä on konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetun lain 1 §:n 3 momentin mukaan konkurssipesien hallinnon valvonnan ohella tarpeellisessa laajuudessa seurata myös yrityksen saneerausmenettelyjen toimeenpanoa sekä valvoa, että selvittäjät asianmukaisesti hoitavat tehtävänsä. Myös uusi menettelyväylä tulisi nähdäkseni osaksi konkurssiasiamiehen tehtäväkenttää.

Uusi varhainen saneerausmenettely, perusmuotoinen saneerausmenettely sekä näiden suhde toisiinsa muodostavat varsin monipolvisen kokonaisuuden. Kahden menettelyväylän väliset erot ja siirtymismahdollisuus väylältä toiselle muodostavat erittäin vaativan sääntelyhaasteen. Lopputulosta voidaan pitää monimutkaisuudestaan huolimatta loogisena ja direktiivin mukaisena. Sääntelyn yksityiskohtiin ei ole tarpeen mennä tässä tarkemmin. Erot kahden eri menettelyväylän välillä muodostuvat lopulta velallisen ja velkojien näkökulmasta käytännössä melko vähäisiksi.

Kyse olisi kahdesta erilaisesta tavasta toteuttaa yrityssaneeraus. Varhainen saneeraus edellyttää joka tapauksessa onnistuakseen asiaan osallisilta jossain määrin uudenlaista asennoitumista. Esimerkiksi velallisen tulee tehdä saneeraushakemus aikaisemmassa vaiheessa, menettelyn oikeusvaikutukset muuttuvat maksu- ym. kieltojen edellyttäessä erillistä määräystä ja selvittäjän tulee arvioida velallisen maksukyvyn kehittymistä ja sen perusteella tarvetta hakea menettelyn jatkamista perusmuotoisena saneerauksena.

Toivottavasti eri osapuolet pystyvät nopeasti omaksumaan roolinsa varhaisen vaiheen saneerauksessa, jotta uusi varhainen menettely löytää paikkansa yhtenä vaihtoehtona velallisen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi. Tärkeä osa uudistusta on myös ns. Early Warning -palvelu, joka on kuitenkin TEM:n vastuulla ja toteutuu tämän esityksen ulkopuolella. Onnistuessaan tämä kokonaisuus ohjaisi kannattavan yrityksen uudelleen kasvupolulle ja kannattamattoman yritystoiminnan puolestaan alas ajettavaksi nopeasti, tehokkaasti ja mahdollisimman vähin kustannuksin.

3. Selvittäjän ja pesänhoitajan kelpoisuusvaatimukset
   Selvittäjän ja pesänhoitajan asiantuntemusta koskevien direktiivin vaatimusten täyttämiselle on mielestäni löytynyt käyttökelpoinen toteutus. Selvittäjän ja pesänhoitajan tulisi antaa tuomioistuimelle selvitys siitä, että hänellä on tehtävän vaatima kyky, taito ja kokemus ja että hän on muutoinkin tehtävään sopiva. Selvittäjät ja pesänhoitajat antavat nykyisin tuomioistuimelle suostumuksensa yhteydessä esteettömyysilmoituksen, joten nyt lakiin otettavat uudet tiedot on helppo liittää tähän selvitykseen. Ilmoitetut seikat antaisivat erityisesti tuomioistuimille nykyistä paremmat valmiudet selvittäjän valintaan useamman ehdokkaan tilanteessa, mutta palvelisivat myös muita asianosaisia.

Seuraava askel kelpoisuusehdot täyttävien pesänhoitajien ja selvittäjien valinnan edistämiseksi olisi yrityssaneeraustyöryhmän välimietinnössä (s. 119) mainittu pesänhoitajien ja selvittäjien rekisteri, jonka perustamiselle on esitetty painavia perusteita. Rekisteri tehostaisi ja hyödyttäisi myös konkurssiasiamiehen toimiston valvontatyötä merkittävällä tavalla. Kansainvälisesti on löydettävissä tähän erilaisia toteutuksia.

4. Osakeyhtiön ja osuuskunnan saneeraushakemus
   Kannatan esitystä, jonka mukaan saneeraushakemuksesta voidaan päättää nykyisten yhtiökokouksen ja osuuskunnan kokouksen sijasta osakeyhtiön hallituksessa ja osuuskunnan hallituksessa. Tämä on sopusoinnussa yhtiöoikeudellisen kehityksen kanssa ja vastaa tapaa, jolla konkurssihakemuksesta voidaan päättää.

5. Yksityishenkilön velkajärjestelyä ja konkurssia koskevat esitykset

Konkurssin tehneen yrittäjän mahdollisuudet vapautua velkavastuusta toteutetaan Suomessa yksityishenkilön velkajärjestelyn kautta. Konkurssipesän pesänhoitajalle sopii luontevasti rooli tiedon välittämisessä yrittäjälle. Ohjaus koskisi talous- ja velkaneuvonnan palveluja ja mahdollisuutta hakea velkajärjestelyä. On kuitenkin huolehdittava siitä, että ilmoitusvelvoitteen täyttäminen tehdään pesänhoitajalle riittävän helpoksi niin, ettei siitä koidu sanottavasti lisätyötä. Perusteluissa mainittu konkurssiasiain neuvottelukunnan laatima velalliselle suunnattu esitemateriaali olisi tässä hyvä toteuttamistapa.

Henkilöpiiri, johon pesänhoitajan ilmoitusvelvollisuus kohdistuisi, on määritelty samoin kuin harkittaessa velalliselle maksettavaa avustusta saman luvun 3 §:n nojalla. Henkilöpiiriin kuuluvat luonnollinen henkilö, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ja osakeyhtiön johtoon kuuluva osakkeenomistaja. Pidän tätä asianmukaisella tavalla rajattuna.

On myös kannatettavaa, ettei tuomioistuimen mahdollisuus tutkia konkurssivelallisen velkajärjestelyhakemusta olisi enää riippuvainen pesäluettelon vahvistamisesta tai muustakaan konkurssimenettelyn vaiheesta. Tähän sopii myös se, että pesänhoitajaa voitaisiin tarvittaessa kuulla velkajärjestelyhakemuksen käsittelyn yhteydessä.

6.Henkilökohtaista konkurssia koskeva lakialoite

Lakialoitteessa on jälleen nostettu esiin ajatus siitä, että velallinen vapautuisi niistä konkurssisaatavista, joille ei kerry konkurssissa täyttä suoritusta. Konkurssilain mukaan velallisella säilyy vastuu jäännösveloista.

Tätä kysymystä ns. veloista vapauttavasta henkilökohtaisesti konkurssista on selvitetty moneen kertaan, ja viimeisin lienee oikeusministeriön kansainvälisiä vertailu yrittäjien uudesta alusta vuodelta 2018. Suomessa velallisen uusi alku toteutetaan yksityishenkilön velkajärjestelyn avulla, ja nyt käsiteltävässä esityksessä yrittäjien mahdollisuutta päästä velkajärjestelyn piiriin ollaan laajentamassa. Minusta lakialoitteen sisältämälle ehdotukselle ei ole esitetty riittäviä perusteita.

Konkurssiasiamies Helena Kontkanen

23.3.2022 Lausunto eduskunnan talousvaliokunnalle yrityssaneerauslain ym. muuttamisesta HE 238/2021 31/01/22

1. Yleistä
   Konkurssiasiamies on ollut jäsenenä oikeusministeriön asettamassa yrityssaneeraustyöryhmässä, joka on työnsä ensimmäisenä vaiheena osaltaan valmistellut maksukyvyttömyysdirektiivin edellyttämiä kansallisia muutoksia. Konkurssiasiamiehen toimistolla on ollut näin ollen mahdollisuus esittää näkemyksiään jo valmisteluvaiheessa.

Direktiivin tavoitteet ovat kannatettavia: saneeraustoimien nykyistä varhaisempi käyttö, uhkaavan maksukyvyttömyyden torjuminen, yrittäjän uuden alun edistäminen ja maksukyvyttömyysmenettelyjen tehostaminen. Yleisesti ottaen konkurssiasiamies pitää yrityssaneeraus- ja konkurssilakeihin esitettyjä muutoksia asianmukaisina ottaen huomioon, miten hankalasti osa direktiivin vaatimuksista sopii suomalaiseen maksukyvyttömyysjärjestelmään. Keinoja menettelyn tehostamiseksi on jatkettuyrityssaneeraustyöryhmässä aina näihin aikoihin saakka.

Seuraavassa tarkemmin eräitä huomioita esityksestä.

2. Varhainen saneerausmenettely
   Yrityssaneerauksen näkökulmasta esityksen merkittävimpänä osana voidaan pitää uutta varhaista saneerausmenettelyä koskevaa sääntelyä. Jatkossa saneeraushakemukset jakautuisivat kahteen eri menettelyväylään, varhaiseen ja perusmuotoiseen saneerausmenettelyyn.

Konkurssiasiamiehen tehtävänä on konkurssipesien hallinnon valvonnasta annetun lain 1 §:n 3 momentin mukaan konkurssipesien hallinnon valvonnan ohella tarpeellisessa laajuudessa seurata myös yrityksen saneerausmenettelyjen toimeenpanoa sekä valvoa, että selvittäjät asianmukaisesti hoitavat tehtävänsä. Myös uusi menettelyväylä tulisi nähdäkseni osaksi konkurssiasiamiehen tehtäväkenttää.

Uusi varhainen saneerausmenettely, perusmuotoinen saneerausmenettely sekä näiden suhde toisiinsa muodostavat varsin monipolvisen kokonaisuuden. Kahden menettelyväylän väliset erot ja siirtymismahdollisuus väylältä toiselle muodostavat erittäin vaativan sääntelyhaasteen. Lopputulosta voidaan pitää monimutkaisuudestaan huolimatta loogisena ja direktiivin mukaisena. Sääntelyn yksityiskohtiin ei ole tarpeen mennä tässä tarkemmin. Erot kahden eri menettelyväylän välillä muodostuvat lopulta velallisen ja velkojien näkökulmasta käytännössä melko vähäisiksi.

Kyse olisi kahdesta erilaisesta tavasta toteuttaa yrityssaneeraus. Varhainen saneeraus edellyttää joka tapauksessa onnistuakseen asiaan osallisilta jossain määrin uudenlaista asennoitumista. Velallisen tulee tehdä saneeraushakemus aikaisemmassa vaiheessa, menettelyn oikeusvaikutukset muuttuvat maksu- ym. kieltojen edellyttäessä erillistä määräystä ja selvittäjän tulee arvioida velallisen maksukyvyn kehittymistä ja sen perusteella tarvetta hakea menettelyn jatkamista perusmuotoisena saneerauksena.

Toivottavasti eri osapuolet pystyvät nopeasti omaksumaan roolinsa varhaisen vaiheen saneerauksessa, jotta uusi varhainen menettely löytää paikkansa yhtenä vaihtoehtona velallisen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi. Tärkeä osa uudistusta on myös ns. Early Warning -palvelu, joka on kuitenkin TEM:n vastuulla ja toteutuu tämän esityksen ulkopuolella. Onnistuessaan tämä kokonaisuus ohjaisi kannattavan yrityksen uudelleen kasvupolulle ja kannattamattoman yritystoiminnan puolestaan alas ajettavaksi nopeasti, tehokkaasti ja mahdollisimman vähin kustannuksin.

3. Selvittäjän ja pesänhoitajan kelpoisuusvaatimukset
   Direktiivin sisältämien selvittäjän ja pesänhoitajan asiantuntemusta koskevien vaatimusten täyttämiselle on mielestäni löytynyt käyttökelpoinen toteutus. Selvittäjän ja pesänhoitajan tulisi antaa tuomioistuimelle selvitys siitä, että hänellä on tehtävän vaatima kyky, taito ja kokemus ja että hän on muutoinkin tehtävään sopiva. Selvittäjät ja pesänhoitajat antavat nykyisin tuomioistuimelle suostumuksensa yhteydessä esteettömyysilmoituksen, joten nyt lakiin otettavat uudet tiedot on helppo liittää tähän selvitykseen. Ilmoitetut seikat antaisivat erityisesti tuomioistuimille nykyistä paremmat valmiudet selvittäjän valintaan useamman ehdokkaan tilanteessa, mutta palvelisivat myös muita asianosaisia.

Seuraava askel kelpoisuusehdot täyttävien pesänhoitajien ja selvittäjien valinnan edistämiseksi olisi yrityssaneeraustyöryhmän välimietinnössä (mietinnön s. 119) mainittu pesänhoitajien ja selvittäjien rekisteri, jonka perustamiselle on esitetty painavia perusteita. Rekisteri tehostaisi ja hyödyttäisi myös konkurssiasiamiehen toimiston valvontatyötä merkittävällä tavalla. Kansainvälisesti on löydettävissä tähän erilaisia toteutuksia.

4. Osakeyhtiön ja osuuskunnan saneeraushakemus
   Kannatan esitystä, jonka mukaan saneeraushakemuksesta voidaan päättää nykyisten yhtiökokouksen ja osuuskunnan kokouksen sijasta osakeyhtiön hallituksessa ja osuuskunnan hallituksessa. Tämä on sopusoinnussa yhtiöoikeudellisen kehityksen kanssa ja vastaa tapaa, jolla konkurssihakemuksesta voidaan päättää.

5. Velkajärjestelyä ja konkurssia koskevat esitykset
   Konkurssin tehneen yrittäjän mahdollisuudet vapautua velkavastuusta toteutetaan Suomessa yksityishenkilön velkajärjestelyn kautta. Konkurssipesän pesänhoitajalle sopii luontevasti rooli tiedon välittämisessä yrittäjälle. Ohjaus koskisi talous- ja velkaneuvonnan palveluja ja mahdollisuutta hakea velkajärjestelyä. On kuitenkin huolehdittava siitä, että ilmoitusvelvoitteen täyttäminen tehdään pesänhoitajalle riittävän helpoksi niin, ettei siitä koidu sanottavasti lisätyötä. Perusteluissa mainittu konkurssiasiain neuvottelukunnan laatima velalliselle suunnattu esitemateriaali olisi tässä hyvä toteuttamistapa.

Henkilöpiiri, johon pesänhoitajan ilmoitusvelvollisuus kohdistuisi, on määritelty samoin kuin harkittaessa velalliselle maksettavaa avustusta saman luvun 3 §:n nojalla. Henkilöpiiriin kuuluvat luonnollinen henkilö, avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies ja osakeyhtiön johtoon kuuluva osakkeenomistaja. Pidän tätä asianmukaisella tavalla rajattuna.

On myös kannatettavaa, ettei tuomioistuimen mahdollisuus tutkia konkurssivelallisen velkajärjestelyhakemusta olisi enää riippuvainen pesäluettelon vahvistamisesta tai muustakaan konkurssimenettelyn vaiheesta. Tähän sopii myös se, että pesänhoitajaa voitaisiin tarvittaessa kuulla velkajärjestelyhakemuksen käsittelyn yhteydessä.

Konkurssiasiamies Helena Kontkanen

25.4.2022 Lausunto ympäristöministeriölle HE-luonnoksesta / laki ympäristövahinkorahastosta 56/01/22

Yleistä
Konkurssiasiamies on ollut jäsenenä ympäristövahinkorahaston valmistelua koskevan hankkeen ohjausryhmässä, jossa on käyty läpi myös kokemuksia toiminnanharjoittajien maksukyvyttömyystilanteista konkurssissa. Tämä on ollut tarpeen, vaikka konkurssitilanteiden problematiikkaan ei ole hankkeessa sinänsä syvällisemmin paneuduttu eikä HE-luonnos sisällä konkurssitilanteita koskevia ehdotuksia.

Konkurssiasiamiehen lausunto kohdistuu erityisesti HE-luonnoksen lukuihin 2. Nykytila ja sen arviointi sekä 5. Muut toteuttamisvaihtoehdot.

Nykytila ja sen arviointi
Nykytila ei edelleenkään tarjoa oikeusohjetta eikä vakiintuneita pelisääntöjä sen tilanteen varalta, jossa konkurssissa olevan toiminnanharjoittajan konkurssipesässä ei ole riittävästi varoja vaaraa aiheuttavan ympäristöongelman hoitamiseen, eikä ylipäätään normia vastuun jakautumisesta esimerkiksi velkojien ja puhdistamiskustannuksista vastanneen viranomaisen välillä. Konkurssiasiamies ja konkurssiasiain neuvottelukunta ovat jo 13.2.2014 tehneet OM:lle aloitteen lainsäädännön selkeyttämiseksi ympäristövastuiden asemasta konkurssitilanteissa. Sen jälkeen valmisteltu OM:n työryhmän ehdottama vastuunjaon malli, jonka valmistelussa myös YM oli mukana, ei tullut hyväksytyksi eduskunnassa (HE 221/2018 vp).

Valmistelutyötä on syytä tältä osin jatkaa. Konkurssiasiamies on eräissä ympäristöriskien torjuntaa edellyttävissä konkursseissa hakenut konkurssin julkisselvitykseen, jolloin valtion varoista maksettuja kustannuksia on jaettu hallinnonalojen kesken erikseen sopimalla. Varsinaisista ympäristöongelman hoitamiseen, puhdistamiseen ym. liittyvistä kustannuksista on vastattu joko YM:n tai TEM:n hallinnonalalla lisätalousarviomekanismin kautta. Erityisesti konkurssipesän hallinnointiin ja epäiltyjen ympäristörikosten rikosprosessiin liittyviin julkisselvityskuluihin on pyritty kohdentamaan konkurssiasiamiehen toimiston varoja oikeusministeriön hallinnonalalla julkisselvityksiin varatusta arviomäärärahasta. Tätä erikseen räätälöitävää toimintamallia ei voida kuitenkaan pitää kestävänä ratkaisuna konkurssitilanteisiin. Nyttemmin tilanteita on pyritty hoitamaan kohdentamalla konkurssiasiamiehen toimiston vastuuta selkeämmin vain konkurssimenettelyn kustannuksiin.

Muut toteuttamisvaihtoehdot

Esitysluonnoksen mukaan toissijaisilla vastuujärjestelmillä katetaan erikseen määritellyt ympäristöriskien hallinnasta, ympäristövahinkojen korvaamisesta sekä torjunta- ja ennallistamistoimien toteuttamisesta johtuvat kustannukset vasta viimesijaisesti, kun vastuuta ei voida kohdentaa kehenkään laissa määriteltyyn vastuutahoon. Edelleen on todettu, että konkurssitilanteissa ei ole tällä hetkellä selvää, mikä tämä ”laissa määritelty vastuutaho” on. Konkurssilainsäädäntö edellyttää tältä osin selkeyttämistä, jotta esimerkiksi konkurssipesän toimintavelvollisuus ja ympäristöviranomaisen takautumissaatavan asema konkurssissa olisivat riittävän yksiselitteisiä ja yhteensopivia nyt ehdotetun lainsäädännön kanssa.

Pilaantuneen maan puhdistamiskustannusten osalta on vakiintuneesti katsottu, ettei konkurssipesä vastaa puhdistamiskustannuksista, vaan esimerkiksi viranomaisen maksamat kustannukset ovat konkurssisaatavia eli valvottavaa velkaa. Vaarallisen jätteen käsittelemisestä aiheutuvien kustannusten asemasta on olemassa KHO:n oikeuskäytäntöä, ja konkurssipesän on katsottu olevan näistä kustannuksista massavelkaisessa vastuussa. On kuitenkin tosiasia, että jos konkurssipesässä ei ole riittävästi varoja, pesällä ei ole mahdollisuuksia täyttää tätä vastuutaan. Käytännössä vastuu on saattanut siirtyä vastuuketjussa seuraavalle eli toimitilojen vuokranantajalle, jonka maksukyky ei sekään välttämättä riitä vakavien ongelmatilanteiden hoitamiseen.

On helppo yhtyä esitysluonnon havaintoon, että tilanne kaipaa selkeyttämistä. Tulevassa valmistelutyössä on otettava huomioon ympäristövahinkojen toissijaisten vastuujärjestelmien kokonaisuus, mukaan lukien nyt käsiteltävänä oleva ympäristövahinkorahastoa koskeva sääntely.

konkurssiasiamies Helena Kontkanen

20.5.2022 Lausunto oikeusministeriölle yrityssaneerauksen kehittämistä koskevasta työryhmän loppumietinnöstä 64/41/22

Konkurssiasiamies on ollut jäsenenä yrityssaneeraustyöryhmässä, jonka loppumietintöä lausuntopyyntö koskee. Toimiston näkemykset on näin ollen otettu pitkälti huomioon loppumietinnössä. Kannatan ehdotettuja muutoksia ja pidän niitä perusteltuina. Seuraavassa huomioita eräistä keskeisiä tavoitteita koskevista ehdotuksista.

Saneerausmenettelyn sujuvoittaminen ja yksinkertaistaminen

Saneerausmenettelyn vaiheet on käyty läpi yksityiskohtaisesti työryhmässä, ja mietintö sisältää sujuvoittamiseen tähtääviä muutoksia. Eräiden määräpäivien tarkempi määrittäminen siirrettäisiin tuomioistuimelta selvittäjälle (YSL 71.1 § uudet 5 a ja b -kohdat), mikä joustavoittaa menettelyä esimerkiksi tilanteissa, joissa menettely etenee nopeammin kuin alun perin oli arvioitu. Selvittäjällä on paras tuntuma menettelyn kulkuun. Tähän sopii hyvin myös se, että lausumien vastaanottoa ja tiedottamista siirrettäisiin selvittäjälle.

Pidän merkittävänä ja hyvänä muutoksena ehdotusta, jonka mukaan nykyinen taloudellinen perusselvitys korvattaisiin selvittäjän ensiarviolla. Perehdyttyään velallisyrityksen tilanteeseen selvittäjä toimittaisi velkojille jo kuukauden kuluessa menettelyn alkamisesta hakemukseen nähden uudet tai poikkeavat olennaiset tiedot. Velallisen taloudellista tilannetta ei siis dokumentoitaisi enää uudelleen siltä osin kuin hakemuksen tiedot ovat kohdallaan. Selvittäjän tulisi myös antaa alustava käsityksensä yrityksen elinkelpoisuudesta ja tervehdyttämiskeinoista. Ehdotus tehostaisi toteutuessaan menettelyn alkuvaihetta ja olisi omiaan antamaan velkojille nykyistä varhaisemmassa vaiheessa ensikäden tietoa myös saneerauksen onnistumismahdollisuuksista.

Velallisen oikeus irtisanoa sopimuksia saneerauksen mahdollistamiseksi

Työryhmän ehdotus laajentaa sopimuksen irtisanomisoikeuksia maltillisesti. Velallinen voisi vetäytyä selvittäjän suostumuksella muistakin kuin nykylaissa mainituista, luontoissuoritusvelvollisuuden sisältävistä sopimuksista (YSL 27 §). Luontaissuoritusvelvollisuuteen saneerauksessa on liittynyt käytännössä ongelmia. Irtisanomisoikeuden laventaminen ehdotettua enemmän edellyttäisi laajempaa vaikutusarviointia ja käytännön tilanteiden kartoitusta. Pidän hyvänä sitä, että muutosehdotus kohdistuu rajattuun ja todettuun tarpeeseen.

Samanaikaiset yrityssaneeraus- ja konkurssihakemukset sekä peräkkäiset yrityssaneeraushakemukset

Konkurssiasiamiehen teettämän vuonna 2021 valmistuneen tutkimuksen mukaan saneerausmenettelyä käytetään jossain määrin konkurssin viivyttämiseen, ja myös suoranaisia väärinkäytöksiä on ilmennyt. Ilmiön laajuutta ei tule liioitella, mutta havaintoja on siinä määrin, että lainsäädännölliset puuttumismahdollisuudet on syytä ottaa käyttöön.

Edellä mainittuun problematiikkaan liittyvistä ehdotuksista ovat merkittäviä samanaikaisesti vireillä oleviin yrityssaneeraus- ja konkurssihakemuksiin liittyvät ehdotukset (YSL 24 §). Samanaikaisesti vireillä olevat hakemukset tulisi käsitellä samanaikaisesti niin, että kumpaakin menettelyä edistetään yhtä aikaa. Konkurssihakemuksen saisi kuitenkin ratkaista vasta saneeraushakemuksen ratkaisemisen jälkeen. Tältä osin käytännöt tuomioistuimissa ovat vaihdelleet, minkä vuoksi on syytä ottaa lakiin säännös siitä, että konkurssihakemuksenkin rinnakkaiseen käsittelyyn on ryhdyttävä viipymättä ja saatettava molemmat hakemukset ratkaisuvalmiiksi.

Täysin perusteettomien toistuvien hakemusten torjumiseen on vain rajallisesti mahdollisuuksia. Hakijalla tulee olla tiettyyn rajaan saakka oikeus täydentää hakemustaan, mutta jos saneerausmenettelyn aloittamiselle ei ole edellytyksiä ja tämä on jo aineellisesti aiemmin tuomioistuimessa todettu, oikeussuojan tarvetta on vaikea perustella. Jos aloittamiselle ei ole ilmennyt uusia perusteita, hakemuksen nopean hylkäämisen tulee olla mahdollista. Sen vuoksi ehdotettu YSL 70 a §:n säännös siitä, että saneeraushakemus voitaisiin em. tilanteessa hylätä kirjallisessa menettelyssä, on tervetullut.

Hakijan avustajan kelpoisuutta koskeva oikeudenkäymiskaaren 15:2:n muutosehdotus kohdistuu tilanteeseen, jossa sekä saneeraus- että konkurssihakemus ovat yhtä aikaa vireillä. Sanottu tilanne voidaan arvioida jo asetelmansa vuoksi siinä määrin riitaiseksi, että on perusteltua edellyttää hakijan avustajan olevan asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai ns. lupalakimies. Avustajan vaihtaminen viivyttää menettelyä ja lisää kustannuksia. On perusteltua, että saneeraushakemuksen voi muissa kuin riitaisissa tilanteissa laatia myös ns. maallikkoavustaja, koska käytännössä hyviä saneeraushakemuksia voivat laatia myös muut kuin lakimiehet. Sanottuun ehdotukseen liittyy myös YSL 93 §:än ehdotettu lisäys, jonka mukaan perusteettoman saneeraushakemuksen tietoisesti laativan avustajan tulisi korvata velalliselle tai velkojalle aiheutuva vahinko. Myös tämä ehdotus on kannatettava.

Saneerausohjelman ja maksuohjelman raukeaminen

Ehdotettu säännös siitä, että koko saneerausohjelma voidaan rauettaa sekä ohjelmassa määrätyn perusteen että velallisen olennaisen rikkomuksen vuoksi, korjaa käytännössä havaittuja epäkohtia (YSL 65 §, ehdotettu 2 momentti). On esiintynyt epäselvyyttä ohjelmaan otetun, koko ohjelman raukeamista koskevan perusteen asemasta, koska laki ei tunne sanotunlaista ehtoa raukeamisperusteena. Ehdotus selkeyttää toteutuessaan tilannetta. On perusteltua, että uutta säännöstä sovellettaisiin myös niihin aiemmin vahvistettuihin ohjelmiin, joiden raukeamisasia tulee tuomioistuimessa vireille uuden lain aikana.

Takaisinsaantia koskevat ehdotukset

Takaisinsaantikanteen nostamisen määräaika kuudesta kuukaudesta yhteen vuoteen on kannatettava. Määräaika olisi näin yhdenmukainen konkurssimenettelyn kanssa. Laajoissa saneerauksissa on todettu puolen vuoden määräajan tiukaksi. On myös ehdotettu säännöstä, jonka mukaan takaisinsaannilla saadut varat olisi pidettävä erillään velallisen muista varoista ja että niiden käytöstä olisi määrättävä saneerausohjelmassa. Ehdotus on erittäin kannatettava ja se selkeyttää toteutuessaan käytäntöjä (YSL 36 ja 37 §).

konkurssiasiamies Helena Kontkanen

20.10.2022 Lausunto eduskunnan ympäristövaliokunnalle / HE 183/2022 vp laiksi ympäristövahinkorahastosta 180/01/22

Yleistä

Konkurssiasiamies kiinnittää edelleen huomiota ympäristövahinkorahastolain HE-luonnosta koskevassa lausunnossaan (56/01/22) esiin tuotuun ensisijaisen vastuun selkeyttämisen tarpeeseen konkurssitilanteessa. Esitetty, sinänsä tarpeellinen, toissijaista vastuuta koskeva sääntely ei tuo ratkaisua tähän kysymykseen. Toimenpiteet konkurssilain (120/2004) muuttamiseksi ovat edelleen tarpeellisia.

Ensisijainen vastuu ympäristövahingosta tai torjunta- ja ennallistamistoimista yrityksen konkurssin alettua

Konkurssilakiin otettavat säännökset ympäristövastuista ovat edelleen tarpeen. Tämän lausunnon kohteena olevan hallituksen esityksen 183/2022 vp kohdassa 5.1.7 Julkisoikeudelliset ympäristövastuut konkurssitilanteissa (s. 69-70) selostettu ympäristövahinkojen korvaamisesta sekä torjunta- ja ennallistamistoimien toteuttamisesta johtuvien saatavien jako konkurssissa valvottaviin velkoihin ja konkurssipesän vastuulla oleviin massavelkoihin on ympäristövahinkorahaston perustamisen jälkeenkin relevantti. Yrityksen konkurssin alettua konkurssipesän mahdollinen vastuu ja korvaus- tai takautumissaatavan asema konkurssimenettelyssä vaikuttavat toissijaisen vastuun toteutumiseen ja määrään.

Ympäristövastuiden osalta kysymys konkurssipesän mahdollisesta vastuusta ja saatavan asemasta konkurssimenettelyssä edellyttävät asian ratkaisemista konkurssilaissa. Konkurssiasiamies ja konkurssiasiain neuvottelukunta ovat jo 13.2.2014 tehneet OM:lle aloitteen lainsäädännön selkeyttämiseksi ympäristövastuiden asemasta konkurssitilanteissa. OM:n ehdottama vastuunjaon malli ei tullut hyväksytyksi eduskunnassa (HE 221/2018 vp). Eduskunnan asiassa antamassa lausumassa edellytetään, että hallitus valmistelee konkurssipesän ympäristövastuuta koskevat säännökset, joissa otetaan tasapainoisesti huomioon sekä velkojien oikeus maksunsaantiin että ympäristöperusoikeuden näkökohdat (HE 221/2018 vp – EV 311/2018 vp).

Toissijaisen vastuujärjestelmän tarvetta korostaa se, että suurimmassa osassa aloitettuja konkursseja ei ole varoja edes konkurssimenettelyn kustannuksiin. Tällöin aiheutuneiden kustannusten ja vahingon korvaaminen jäävät toissijaisen vastuujärjestelmän varaan riippumatta saatavan asemasta konkurssimenettelyssä.

Konkurssiasiamies Terhi Maijala