Julkisselvitys

Julkisselvitys on konkurssiasiamiehen erityisessä valvonnassa ja varoilla tapahtuva konkurssimenettely. Konkurssimenettelyä voidaan jatkaa julkisselvityksenä, jos

• konkurssipesä on vähävarainen tai
• velalliseen tai konkurssipesään kohdistuu selvitystarpeita tai
• sitä voidaan pitää perusteltuna jonkin muun erityisen syyn vuoksi (KonkL 11:1).

Konkurssin hakemista julkisselvitykseen ohjaa tavoite torjua ja ennaltaehkäistä konkursseihin liittyvää talousrikollisuutta ja harmaata taloutta myös niissä konkursseissa, jotka muutoin raukeaisivat. Julkisselvityksen avulla voidaan toteuttaa rikos- ja vahingonkorvausvastuita ja liiketoimintakieltoja. Lisäksi sen avulla voidaan puuttua konkurssitilanteiden ei-toivottuihin lieveilmiöihin (esim. saattohoitotapaukset, konkurssiketjut) ja vaatia oikeustoimien peräytymistä takaisin konkurssipesään.

Julkisselvityksessä konkurssihallinto eli pesänhoitajan määräys ja velkojien päätösvalta lakkaavat. Julkisselvityspesässä päätösvaltaa käyttää konkurssiasiamiehen määräämä julkisselvittäjä. Julkisselvittäjäksi määrätään yleensä sama henkilö, joka on toiminut pesänhoitajana, koska hänellä on paras ja ajantasaisin tieto konkurssipesän tilanteesta.

Vuonna 2019 aloitettiin yhteensä 1 990 konkurssia ja julkisselvitykseen siirrettiin 60 konkurssipesää. Vuosien 2019–2020 vaihteessa julkisselvityksessä oli yhteensä lähes 500 konkurssipesää.

Valtion varoilla

Julkisselvityksessä konkurssimenettelyä jatketaan valtion varoilla siltä osin kuin pesän omat varat eivät riitä menettelyn kustannuksiin. Valtion varoista maksetaan julkisselvittäjän palkkio sekä julkisselvittäjälle aiheutuvat välittömät ja tarpeelliset kustannukset. Valtio ei kuitenkaan pääsääntöisesti vastaa sellaisista kustannuksista, jotka ovat syntyneet ennen julkisselvitykseen siirtymistä.

Jos pesään kertyy menettelyn myöhemmässä vaiheessa varoja, valtion maksamat kustannukset peritään takaisin ennen jako-osuuksien maksamista. Lopetetuista julkisselvityspesistä keskimäärin joka toisesta on voitu maksaa jako-osuuksia – näiden pesien hoitoon ei siis lopulta ole tarvinnut käyttää valtion varoja.

Julkisselvitykseen valikoituminen

Julkisselvityksen tarve tulee arvioitavaksi useimmiten silloin, kun konkurssipesässä ei ole varoja kaikkiin niihin toimiin, joita pesänhoitaja pitää tarpeellisena.

Pesän vähävaraisuutta ei ole pidetty yksistään riittävänä perusteena julkisselvitykseen siirtymiselle, vaikka konkurssilaki sen mahdollistaakin. Vuosittain alkavista konkurssimenettelyistä 60–70 % raukeaa juuri pesän varattomuuden tai vähävaraisuuden vuoksi, eikä olisi tarkoituksenmukaista jatkaa kaikkia raukeamisuhan alaisia konkursseja julkisselvityksenä. Vähävaraisuuden lisäksi edellytyksenä on aina todellinen konkurssipesään tai velalliseen kohdistuva selvitystarve tai jokin muu erityinen syy.

Koska julkisselvityksessä konkurssimenettelyyn käytetään valtion varoja, valtion talousarvio ohjaa ja käytännössä rajoittaa osaltaan julkisselvitykseen siirtymistä.

Konkurssivelalliseen liittyvä selvitystarve on keskeisin ja yleisin peruste julkisselvityksen aloittamiselle (85% tapauksista). Rikosepäily on ollut julkisselvityksen perusteena 75 %:ssa tapauksista. Muut konkurssivelallisen selvitystarpeet liittyvät muun muassa vahingonkorvausvastuisiin sekä mahdollisiin takaisinsaanteihin.

Velalliseen kohdistuva selvitystarve liittyy kiinteästi talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaan. Joissakin vähäisemmissä rikosepäilyissä konkurssiasiamies on katsonut riittäväksi, että pesänhoitaja tekee konkurssilain edellyttämän rikosilmoituksen ja esittää konkurssin raukeamista. Tällainen ratkaisu edellyttää, ettei yleinen etu vaadi julkisselvitystä ja että konkurssiasiamies arvioi asianmukaisen rikosvastuun toteutuvan.

Konkurssipesään liittyvä selvitystarve tarkoittaa useimmiten sitä, että konkurssipesän hallinto ei kykene saattamaan tehtävää loppuun asti, eikä pesässä ole riittävästi varoja, jotta uuden pesänhoitajan määrääminen olisi tarkoituksenmukaista. Selvitystarpeen perusteita voivat olla esimerkiksi pesänhoitajan vakava sairastuminen, kuolema tai muu pesänhoitoon olennaisesta vaikuttava henkilökohtainen syy. Myös pesänhoitajan epäillyt laiminlyönnit tai selkeät väärinkäytökset esim. pesän varojen käytössä voivat johtaa julkisselvitykseen.

Muu erityinen peruste julkisselvitykselle on ollut esimerkiksi silloin, kun vähävaraiseen konkurssipesään on kuulunut ympäristölle vaarallista ongelmajätettä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä konkurssipesää on pidetty jätteen haltijana ja siten massavelkaisessa vastuussa jätteen asianmukaisesta hävittämisestä. Tällöin valtion lisätalousarviosta on saatu määrärahoja välittömästi vaaraa aiheuttavien, ympäristölle vaarallisten jätteiden asianmukaiseen hävittämiseen. Julkisselvityspesä on siis määrärahan avulla toteuttanut asianmukaiset puhdistustoimet.

Käytännössä lähes kaikissa tapauksissa julkisselvitystä on haettu kahdella tai jopa useammalla perusteella.

Julkisselvityshakemus ja julkisselvitykseen siirtyminen

Julkisselvityshakemuksen voi tehdä ainoastaan konkurssiasiamies. Tuomioistuin kuulee pesänhoitajaa sekä harkintansa mukaan velallista ja velkojia ja tekee päätöksen julkisselvitykseen siirtymisestä (KonkL 11:1).

Kun tuomioistuin on päättänyt julkisselvitykseen siirtymisestä, konkurssiasiamies määrää julkisselvittäjän, jonka haltuun konkurssipesän omaisuus luovutetaan. Julkisselvittäjä käyttää konkurssipesässä päätösvaltaa ja hoitaa sen hallintoa (KonkL 11:2).

Konkurssipesän hallinto

Kun julkisselvitys alkaa, konkurssipesän pesänhoitajan määräys sekä velkojien päätösvalta lakkaavat. Velkojien asema säilyy kuitenkin muilta osin ennallaan, jotta he voivat esimerkiksi valvoa saatavansa tai käyttää hallussaan olevaan panttiin liittyviä oikeuksia. Julkisselvityksen aikana velkojilla ja velallisella säilyy myös konkurssilain mukainen oikeus tiedonsaantiin konkurssipesästä. Julkisselvittäjän on toimitettava heille vuosittain selonteko konkurssipesän hallinnosta (KonkL 14:11).

Julkisselvittäjä käyttää yksinomaista päätösvaltaa julkisselvityksessä olevassa konkurssipesässä. Konkurssiasiamies ja julkisselvittäjä sopivat yhdessä julkisselvityksen tavoitteen mukaisista toimista ja kustannusarviosta, joka muodostaa reunaehdot julkisselvittäjän toimenpiteille. Julkisselvityksestä aiheutuvien kustannusten maksamisesta päättää konkurssiasiamies.

Julkisselvittäjää sitovat samat konkurssilain mukaiset velvoitteet kuin pesänhoitajaakin. Julkisselvittäjä on muun muassa velvollinen toimimaan konkurssilain ja hyvän pesänhoitotavan mukaisesti, laatimaan selonteon julkisselvityksen aikaisesta toiminnastaan sekä tarvittaessa määräämään konkurssivalvonnan ja jakamaan kertyneet jako-osuudet velkojille (KonkL 11:2). Myös pesänhoitajan vahingonkorvausvelvollisuutta koskevat säännökset velvoittavat julkisselvittäjää (KonkL 20:1).

Julkisselvityksen päättyminen

Julkisselvitys voi päättyä kahdella tavalla: joko julkisselvittäjän lopputilitykseen tai konkurssipesän hallinnon palauttamiseen.

Julkisselvitys päättyy yleensä julkisselvittäjän lopputilitykseen. Julkisselvittäjä toimittaa lopputilityksen konkurssiasiamiehelle, joka tarkastaa ja hyväksyy sen. Konkurssi päättyy, kun konkurssiasiamies on hyväksynyt lopputilityksen. Hyväksytty lopputilitys tulee toimittaa velalliselle ja myös velkojille, jos konkurssipesän varat riittävät jako-osuuksien maksamiseen (KonkL 11:4).

Toinen tapa päättää julkisselvitys on palauttaa konkurssimenettely velkojien hallintoon. Palautushakemuksen voi tehdä konkurssiasiamies tai velkoja (KonkL 11:5). Hallinnon palauttaminen on mahdollista, jos pesän varat riittävät konkurssimenettelyn kustannuksiin, ja menettely on muuten perusteltua. Perusteltuna syynä voidaan pitää esimerkiksi sitä, jos

• on tarkoituksenmukaista jättää velkojien päätettäväksi, nostaako pesä vielä uusia oikeudenkäyntejä. Uudet oikeudenkännit saattavat kuluttaa pesän jakokelpoisia varoja, mutta tuoda pesään myös lisää varallisuutta ja kasvattaa jako-osuuksia, tai
• vaihtoehtoisen realisointitavan valinta voi olennaisesti vaikuttaa velkojien jako-osuuteen.

Hallinnon palauttaminen ei ole perusteltua pelkästään siitä syystä, että konkurssipesään on kertynyt varoja. Varat voidaan jakaa konkurssilain mukaisesti velkojille myös julkisselvityksessä. Kun hallinto on palautettu, julkisselvittäjän määräysvalta päättyy ja tuomioistuin määrää konkurssipesään jälleen pesänhoitajan. Velkojille palaa hallinnollinen päätösvalta. Hallinnon palauttaminen on käytännössä harvinaista.