Konkurssimenettely

Konkurssiin voidaan asettaa luonnollinen henkilö, yhteisö, säätiö tai muu oikeushenkilö. Myös kuolinpesä ja konkurssipesä voidaan asettaa konkurssiin. Konkurssiin ei voida asettaa valtiota, Ahvenanmaan maakuntaa, kuntaa, kirkkoa, näiden yhteistoimintaelimiä tai vastaavia (KonkL 1:3).

Konkurssiin asettamista haetaan kirjallisella hakemuksella, joka toimitetaan käräjäoikeuteen. Hakemuksen voi tehdä velallinen tai velkoja (KonkL 1:1 ja 7:5).

Toimivaltainen tuomioistuin konkurssiin asettamista koskevassa asiassa on pääsääntöisesti se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä velallisen yleinen oikeuspaikka on. Yhteisöä, säätiötä tai muuta oikeushenkilöä koskevan asian käsittelee se tuomioistuin, jonka tuomiopiirissä oikeushenkilön hallintoa Suomessa pääasiallisesti hoidetaan (KonkL 7:2).

Tuomioistuimen on annettava velkojan hakemus tiedoksi velalliselle sekä varattava tälle tilaisuus antaa kirjallinen lausuma määräpäivään mennessä. Jos velallinen vastustaa hakemusta, asia voidaan käsitellä kansliassa vain, jos tuomioistuin pitää istuntokäsittelyä tarpeettomana eikä velallinen ole pyytänyt sitä (KonkL 7:8).

Konkurssi alkaa, kun velallinen asetetaan tuomioistuimen päätöksellä konkurssiin (KonkL 1:4). Tällöin velallinen menettää määräysvallan konkurssipesään kuuluvaan omaisuuteensa (KonkL 3:1). Omaisuudesta ja konkurssipesän hallinnosta vastaa yksi tai useampi pesänhoitaja, jonka/jotka tuomioistuin on määrännyt. Ennen pesänhoitajan määräämistä tuomioistuimen on varattava suurimmille velkojille ja pesänhoitajaksi esitetylle sekä harkintansa mukaan velalliselle, muille velkojille ja palkkaturvaviranomaiselle tilaisuus tulla kuulluksi (KonkL 8:1).

Jos tuomioistuin ei voi määrätä pesänhoitajaa heti konkurssin alkaessa, sen tulee määrä tilapäinen pesänhoitaja. Pesänhoitaja on kuitenkin määrättävä viimeistään kahden viikon kuluessa siitä, kun tilapäinen pesänhoitaja on määrätty (KonkL 8:2).

Tuomioistuin tekee konkurssin alkamisesta rekisterimerkinnän, joka näkyy Oikeusrekisterikeskuksen (ORK) julkaisemassa maksukyvyttömyysrekisterissä (maksukyvyttomyysrekisteri.om.fi). Jos pesänhoitaja pitää myös kuulutusta tarpeellisena, hän huolehtii sen julkaisemisesta virallisessa lehdessä ja mahdollisesti myös yhdessä tai useammassa päivälehdessä. Kuulutus voi olla tarpeellinen esimerkiksi silloin, jos tuntemattomien velkojien määrä on suuri tai kirjanpito on puutteellinen. (KonkL 22:1 ja 22:2).

Konkurssi voidaan määrätä peruuntumaan joko

• velallisen ja konkurssihakemuksen tehneen velkojan yhteisestä hakemuksesta tai
• velallisen tekemästä hakemuksesta, jos hän on itse hakenut konkurssia.

Peruuntuminen edellyttää, että hakemus on tehty kahdeksan päivän kuluessa konkurssiin asettamisesta ja peruuntumiselle esitetään pätevä syy. Ennen konkurssin määräämistä peruuntumaan tuomioistuimen on varattava pesänhoitajalle ja harkintansa mukaan myös velkojille tilaisuus tulla kuulluksi (KonkL 7:13).

Velkojat käyttävät konkurssipesässä ylintä päätösvaltaa. Velkojat päättävät niistä asioista, jotka eivät lain mukaan kuulu pesänhoitajan päätettäviksi tai hoidettaviksi (KonkL 14:2). Velkojat voivat myös antaa itselleen kuuluvia asioita pesänhoitajan päätettäviksi. Päätösvaltaa ei kuitenkaan saa siirtää asioissa, jotka koskevat konkurssihallinnon valvonnan yleistä järjestämistä, pesänhoitajan palkkiota tai konkurssipesän luovuttamista konkurssiin (KonkL 14:9).

Pesänhoitaja edustaa konkurssipesää ja hänen tehtäviinsä kuuluu muun muassa velallisen omaisuuden hoitaminen ja myynti sekä pesän juoksevan hallinnon hoitaminen. Pesänhoitajan on noudatettava velkojien antamia ohjeita ja määräyksiä niissä asioissa, jotka kuuluvat heidän päätösvaltaansa. Osa asioista kuuluu kuitenkin pesänhoitajan yksinomaiseen päätösvaltaan: pesänhoitaja muun muassa käsittelee ja päättää asiat, jotka koskevat pesäluettelon tai velallisselvityksen laatimista, saatavien selvittämistä, jakoluettelon laatimista tai palkkaturvaa. Lisäksi pesänhoitajalla on oikeus päättää konkurssipesän juoksevaan hallintoon kuuluvista asioista, jos velkojat eivät ole jonkin asian osalta erikseen toisin päättäneet. Pesänhoitaja voi myös päättää sellaisista velkojien päätösvaltaan kuuluvista toimenpiteistä, joita ei voida lykätä ilman, että konkurssipesälle aiheutuu siitä haittaa (KonkL 14:8).

Velkojat käyttävät päätösvaltaansa velkojainkokouksessa. Kokous voidaan pitää myös siten, että osallistujat ovat yhteydessä toisiinsa puhelimen, videon tai muun teknisen välineen välityksellä. Pesänhoitaja voi pyytää velkojia ilmoittamaan kantansa myös kirjallisesti, sähköisesti tai muulla tarkoitukseen soveltuvalla tavalla (muu päätöksentekomenettely). Kannan ilmoittamiselle tulee varata vähintään kahden viikon määräaika, jos asian kiireellisyys ei edellytä muuta. Myös velalliselle on varattava tilaisuus ilmoittaa kantansa asiassa. Muussa päätöksentekomenettelyssä syntynyt päätös ja sen ajankohta on ilmoitettava ainakin kantansa ilmoittaneille velkojille sekä velalliselle (KonkL 15:2).

Velkojat voivat asettaa velkojatoimikunnan avustamaan pesänhoitajaa, valvomaan hänen toimintaansa sekä suorittamaan muita tehtäviä, jotka velkojainkokouksessa on sille annettu. Laajassa konkurssipesässä velkojatoimikunta on asetettava, jos sen asettamatta jättämiselle ei ole erityistä syytä (KonkL 14:12). Velkojatoimikunta on neuvoa-antava elin.

Pesänhoitajan on konkurssin alussa laadittava luettelo velallisen varoista ja veloista (pesäluettelo). Pesäluettelosta tulee käydä ilmi riittävästi eriteltyinä ainakin velallisen omaisuus konkurssin alkaessa ja arvio sen rahaksimuuton tuloksesta. Pesäluetteloon tulee myös merkitä velallisen suurimmat velat, merkittävimmät sitoumukset sekä arvio muiden velkojen ja sitoumusten kokonaismäärästä (KonkL 9:1). Lisäksi pesänhoitajan on laadittava selvitys velallisesta ja velallisen konkurssia edeltäneestä toiminnasta (velallisselvitys) (KonkL 9:2).

Sekä pesäluettelo että velallisselvitys on pääsääntöisesti laadittava kahden kuukauden kuluessa konkurssin alkamisesta (KonkL 9:1 ja 9:2).

Pesänhoitajan on pesäluettelon ja velallisselvityksen laadittuaan arvioitava, onko konkurssin jatkamiselle edellytyksiä vai haetaanko konkurssi raukeamaan. Raukeamisesitys on toimitettava velkojille pääsäännön mukaan kuukauden kuluessa pesäluettelon ja velallisselvityksen valmistumisesta. Pesänhoitajan on tehtävä hakemus konkurssin raukeamisesta tuomioistuimelle ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun suurimpia velkojia on kuultu.

Tuomioistuimen on tehtävä päätös konkurssin raukeamisesta, jos

• konkurssipesän varat eivät riitä konkurssimenettelyn kustannusten suorittamiseen eikä kukaan velkojista ota kustannuksia vastatakseen tai
• konkurssipesän varoista tuleva kertymä jäisi niin vähäiseksi, ettei konkurssin jatkamista voida pitää tarkoituksenmukaisena (KonkL 10:1).

Konkurssin rauetessa sen oikeusvaikutukset lakkaavat (KonkL 3:11). Jos velallisen omaisuutta on jäljellä konkurssikustannusten ja muiden konkurssipesän velkojen tultua maksetuiksi, pesänhoitajan on varattava ulosottomiehelle tilaisuus omaisuuden ulosmittaamiseen. Pesänhoitajan on luovutettava velalliselle omaisuus, jota ei ulosmitata (KonkL 3:12)

Konkurssin raukeamisen jälkeen velalliseen tai velallisen toimintaan ei enää voida kohdistaa niitä selvitystoimia, jotka ovat konkurssin aikana olleet mahdollisia. Osakeyhtiömuotoinen velallinen poistetaan kaupparekisteristä. Raukeavissa konkursseissa pesän selvitysaika on yleensä varsin lyhyt. Näin ollen on mahdollista, että selvitystoimet jäävät osin puutteellisiksi.

Muun muassa edellä mainituissa tilanteissa konkurssia voidaan myös jatkaa julkisselvityksenä, jos velalliseen tai konkurssipesään kohdistuu erityisiä selvitystarpeita. Julkisselvityskustannukset maksetaan viime kädessä valtion varoista. Lisätietoja julkisselvityksestä.

Kun pesäluettelo ja velallisselvitys ovat valmistuneet eikä konkurssia ole haettu raukeamaan, pesänhoitaja määrää päivän, johon mennessä velkojien on ilmoitettava saatavansa (valvontapäivä). Valvontapäivä on määrättävä pääsäännön mukaan kuukauden sisällä pesäluettelon ja velallisselvityksen valmistumisesta tai joka tapauksessa ilman aiheetonta viivytystä. Itse valvontapäivän on oltava aikaisintaan kuukauden ja viimeistään kahden kuukauden kuluttua sen määräämisestä (KonkL 12:5).

Pesänhoitajan on viivytyksettä ilmoitettava valvontapäivästä ORK:lle Kosti-asianhallintajärjestelmän kautta. Sen jälkeen valvontapäivä sekä pesänhoitajan nimi ja yhteystiedot näkyvät internetissä ORK:n julkaisemassa maksukyvyttömyysrekisterissä. Pesänhoitajan on ilmoitettava valvontapäivästä myös velalliselle sekä niille velkojille, jotka ovat ilmoittaneet yhteystietonsa pesänhoitajalle tai ovat muutoin pesänhoitajan tiedossa. Lisäksi pesänhoitajan on huolehdittava kuulutuksesta, jos sen julkaiseminen on tarpeen esimerkiksi tuntemattomien velkojien määrän vuoksi (KonkL 12:5 ja 22:4).

Jotta velkoja voi saada jako-osuutta, hänen on ilmoitettava (valvottava) saatavansa kirjallisesti pesänhoitajalle valvontapäivään mennessä (KonkL 12:6). Pesänhoitaja voi ottaa saatavan huomioon myös omasta aloitteestaan, jos saatavan perusteesta ja määrästä ei ole epäselvyyttä (KonkL 12:8).

Pesänhoitajan on tarkastettava valvottujen saatavien aiheellisuus ja niiden mahdollinen etuoikeus. Jos pesänhoitaja havaitsee, että valvonnassa on lasku- tai kirjoitusvirhe tai muu vastaava selvä virhe, hän voi oikaista valvonnan omasta aloitteestaan (KonkL 12:14). Jos pesänhoitaja havaitsee sellaisen puutteen tai virheen, joka vaikuttaa saatavien selvittämiseen, hänen on pyydettävä velkojaa täydentämään tai oikaisemaan valvontansa (KonkL 12:15).

Velkoja voi valvoa saatavansa tai esittää lisävaatimuksen vielä valvontapäivän jälkeenkin (jälkivalvonta). Velkojan täytyy tällöin maksaa konkurssipesälle summa, jonka suuruus on yksi prosentti valvotun saatavan tai lisävaatimuksen määrästä. Summa on kuitenkin aina vähintään 600 ja enintään 6 000 euroa. Maksua ei saa periä, jos velkojalle ei ole ilmoitettu valvonnasta tai saatavan valvomatta jättämiselle on ollut laillinen este. Maksua ei myöskään saa periä, jos velkoja on yksityishenkilö ja maksun periminen olisi hänen olosuhteensa huomioon ottaen kohtuutonta.

Jos velkojalle on takaisinsaannin perusteella syntynyt tarve valvoa saatavansa tai jos saatava ei muun syyn vuoksi ollut eikä sen pitänytkään olla velkojan tiedossa ennen valvontapäivää, pesänhoitajan on varattava velkojalle kohtuullinen aika valvoa saatava. Jälkivalvonnasta ei tällöin saa periä maksua. Pesänhoitaja voi vapauttaa velkojan jälkivalvontavelvollisuudesta, jos valvonnan toimittamiseen ei ole tarvetta. Jälkivalvontaa ei enää oteta huomioon sen jälkeen, kun jakoluettelo on vahvistettu (KonkL 12:16).

Pesänhoitajan on laadittava ehdotus siitä, miten pesän varat jaetaan velkojien kesken (jakoluetteloehdotus) (KonkL 13:1). Jakoluetteloehdotus tulee laatia kuukauden kuluessa valvontapäivästä. Laajoissa pesissä aikaa on kaksi kuukautta (jakoluetteloehdotuksen määräpäivä). Tuomioistuin voi pesänhoitajan pyynnöstä ja erityisestä syystä pidentää tätä määräaikaa (KonkL 13:2).

Jakoluetteloehdotusta ei tarvitse laatia, jos on ilmeistä, ettei pesän varoista kerry velkojille jako-osuutta. Tällöin pesänhoitajan on tehtävä tuomioistuimelle esitys konkurssin raukeamisesta (KonkL 13:1).

Pesänhoitajan on toimitettava jakoluetteloehdotus tai tieto sen valmistumisesta velalliselle sekä niille velkojille, joiden valvonnan pesänhoitaja on riitauttanut tai joiden valvonnasta pesänhoitaja esittää muun huomautuksen (KonkL 13:2). Lisäksi jakoluetteloehdotus tai tieto sen valmistumisesta tulee toimittaa niille velkojille, jotka ovat sitä pyytäneet. Jakoluetteloehdotuksen oheen on liitettävä selvitys velkojan ja velallisen oikeudesta riitauttaa saatava (KonkL 13:2).

Velkoja voi antaa lausuman pesänhoitajan jakoluetteloehdotuksesta siltä osin kuin se koskee velkojan saatavaa tai valvontaa. Lausuma on toimitettava pesänhoitajalle hänen asettamassaan määräajassa, joka saa olla enintään kuukausi jakoluetteloehdotuksen valmistumispäivästä (KonkL 13:3).

Riitauttaminen tarkoittaa kirjallista ilmoitusta siitä, miltä osin velkojan ilmoittamaa saatavaa tai sen etuoikeutta ei pidä hyväksyä. Saatava tai sen etuoikeus katsotaan hyväksytyksi, jos sitä ei ole määräajassa riitautettu tai sitä vastaan esitetystä riitautuksesta on luovuttu (KonkL 13:9). Pesänhoitajan pitää jo jakoluetteloehdotukseen merkitä tieto siitä, miltä osin hän ei hyväksy velkojan ilmoittamaa saatavaa tai sen etuoikeutta sekä riitautuksen perustelu (KonkL 13:1).

Jos velkojan saatava on riitautettu, velkojan oikeus jako-osuuteen määräytyy riitautuksesta annetun ratkaisun mukaisesti. Jos saatavaa koskeva oikeudenkäynti on jo vireillä yleisessä tuomioistuimessa tai asia käsitellään muussa menettelyssä, jako-osuus vahvistetaan kyseisen ratkaisun perusteella (KonkL 13:9).

Velkoja tai velallinen voi riitauttaa jakoluetteloehdotukseen merkityn toisen velkojan saatavan tai sen etuoikeuden. Riitautus voi koskea myös sellaista saatavaa, jonka pesänhoitajakin on riitauttanut. Riitautusta varten velkojan tai velallisen tulee toimittaa kirjallinen lausuma pesänhoitajalle. Määräaika kirjalliselle lausumalle on yksi kuukausi jakoluetteloehdotuksen valmistumispäivästä. Määräajan jälkeen esitettyä riitautusta ei oteta huomioon. Riitautus on yksilöitävä ja perusteltava (KonkL 13:4).

Pesänhoitajan on varattava riitautetun saatavan velkojalle tilaisuus antaa lausuma ja esittää selvitys vaatimuksensa tueksi. Jos velkoja antaa lausuman, pesänhoitajan on harkintansa mukaan annettava myös saatavan riitauttaneelle tilaisuus omaan lausumaansa. Pesänhoitaja voi myös esittää oman käsityksensä riitautuksesta ja velkojan lausumasta sekä saattaa sen asianosaisten tietoon (KonkL 13:5).

Pesänhoitaja voi vielä jakoluetteloehdotuksen valmistumisen jälkeen riitauttaa saatavan, joka oli ehdotukseen merkitty hyväksytyksi. Velkojalle, jonka saatava on riitautettu, on varattava tilaisuus lausua riitautuksesta. Pesänhoitaja voi esittää uuden riitautuksen siihen asti, kun hän toimittaa jakoluettelon tuomioistuimelle (KonkL 13:6).

Velkojien ja velallisen kuulemisen jälkeen pesänhoitaja laatii jakoluettelon (pesänhoitajan jakoluettelo), johon on tehty riitautusten ja lausumien perusteella tarpeelliset tarkistukset. Pesänhoitajan on myös oikaistava jakoluetteloehdotuksessa oleva kirjoitus- tai laskuvirhe sekä muu selvä virhe (KonkL 13:10).

Pesänhoitajan on toimitettava jakoluettelo tuomioistuimen vahvistettavaksi viimeistään kolmen kuukauden kuluttua jakoluetteloehdotuksen määräpäivästä. Jos saatava on riitautettu, pesänhoitajan on toimitettava riitautusta koskevat asiakirjat tuomioistuimelle. Pesänhoitajan on myös ilmoitettava tuomioistuimelle, jos asianosaisten kuuleminen tai sovintoneuvottelut ovat kesken (KonkL 13:10).

Jos velkoja ilmoittaa saatavan vasta sen jälkeen, kun pesänhoitajan jakoluettelo on toimitettu tuomioistuimelle, pesänhoitajan on ilmoitettava asiasta tuomioistuimelle. Hänen tulee myös toimittaa tuomioistuimelle oikaistu jakoluettelo (KonkL 13:13).

Pesänhoitajan jakoluettelo on toimitettava myös velalliselle ja niille velkojille, jotka ovat riitauttaneet saatavan tai joiden saatava on riitautettu. Lisäksi jakoluettelo on toimitettava velkojille, jotka ovat sitä pyytäneet (KonkL 13:10).

Riitautusten käsittely

Asianosaiset voivat asian käsittelyn eri vaiheissa sopia saatavia koskevat riitaisuudet. Pesänhoitajan on hyvän pesänhoitotavan edellyttämässä laajuudessa edistettävä riitaisuuksien ratkaisemista sovinnollisesti (KonkL 13:8).

Kun pesänhoitaja on toimittanut jakoluettelon tuomioistuimelle, tuomioistuimen on tutkittava riitautukset ja muut valvontoja koskevat erimielisyydet. Riitautus on hyväksyttävä siltä osin kuin se on ilmeisen perusteltu ja kun kyseessä olevan saatavan velkoja on myöntänyt riitautuksen oikeaksi. Selvästi perusteeton riitautus on hylättävä. Jos asia on jo lainvoimaisesti ratkaistu tai yleinen tuomioistuin ei ole asiassa toimivaltainen, riitautus jätetään tutkimatta (KonkL 13:11).

Jakoluettelon vahvistamisen yhteydessä voidaan ratkaista vain riidattomat ja oikeudellisesti selvät tapaukset. Jos riitautusta ei voida ratkaista esitetyn selvityksen perusteella, riitautuksen käsittely jatkuu erillisessä riitautusoikeudenkäynnissä (KonkL 13:12).

Riitautusten ratkaisemisen lisäksi tuomioistuimen on tutkittava, että pesänhoitajan jakoluettelo täyttää laissa säädetyt vaatimukset. Lisäksi tuomioistuin tarkistaa, että jakoluetteloehdotuksen käsittelyä koskevia säännöksiä on noudatettu. Jos pesänhoitajan jakoluettelo on laadittu laissa tarkoitetuin tavoin, tuomioistuimen on vahvistettava jakoluettelo ja määrättävä, mille saataville jako-osuutta maksetaan (vahvistettu jakoluettelo) (KonkL 13:14).

Tuomioistuimen on ilmoitettava jakoluettelon vahvistamispäivä pesänhoitajalle sekä riitautuksen tai lausuman tehneelle velkojalle ja velalliselle (KonkL 13:15).

Kun konkurssipesä on selvitetty ja pesään kuuluva omaisuus muutettu rahaksi, jäljellä olevat varat on jaettava velkojille viivytyksettä. Jako-osuuksien maksamisesta säädetään konkurssilain 18 luvussa. Pääsääntönä on, että jako-osuutta maksetaan velkojille vahvistetun jakoluettelon mukaisesti (KonkL 18:1). Jos velkojan saatava on käsiteltävänä erillisessä riitautusoikeudenkäynnissä, velkojan jako-osuus määräytyy riitautusoikeudenkäynnissä annetun ratkaisun mukaisesti.

Jako-osuuksia voidaan maksaa lopullisena tai jako-osuuden ennakkona. Jako-osuuden ennakkoa voi maksaa myös ennen kuin tuomioistuin on vahvistanut jakoluettelon (KonkL 18:1 ja 18:4). Pesänhoitajan on maksettava lopulliset jako-osuudet velkojille, kun lopputilitys on hyväksytty. Joissakin muutoksenhakutilanteissa voi olla tarkoituksenmukaista lykätä maksua siihen saakka, kunnes päätös on lainvoimainen (KonkL 18:7).

Konkurssimenettelyn lopuksi pesänhoitajan on laadittava lopputilitys. Lopputilitys voidaan laatia osin selvittämättä jääneestä pesästä, jos

• panttina olevaa tai muuta arvoltaan vähäistä omaisuutta on myymättä tai
• konkurssisaatava tai vähäinen osa saatavista on epäselviä (KonkL 19:1).

Lopputilityksen tulee sisältää selvitys konkurssipesän hallinnosta ja velkojien jako-osuuksista (KonkL 19:2). Lopputilitys on hyväksyttävä velkojainkokouksessa. Konkurssi päättyy, kun lopputilitys on hyväksytty (KonkL 19:7).