14/2002 Takaisinsaannista konkurssissa

1. Yleistä

Konkurssivelallisen ennen konkurssia tekemät velkojien oikeuksia loukkaavat oikeustoimet voidaan peräyttää takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa (TakSL) säädettyjen edellytysten täyttyessä.

Takaisinsaantiperusteiden selvittämisellä ja kanteiden ajamisella on keskeinen merkitys pesänhoidossa. Konkurssipesään peräytetyt varat lisäävät velkojille tulevaa jako-osuutta ja turvaavat velkojien tasavertaista asemaa. Takaisinsaantisäännöstöllä on huomattava yleisestävä merkitys.

2. Pesänhoitajan toimivalta

TakSL 23 §:n mukaan takaisinsaantia saavat vaatia uskotut miehet, toimitsijamiehet sekä velkoja, joka on valvonut saatavansa konkurssissa.

Väliaikaisella pesänhoitajalla ei ole oikeutta nostaa takaisinsaantikannetta, koska konkurssimenettelyn jatkuminen ei ennen velkojainkuulustelua ole varmaa. Väliaikainen pesänhoitaja voi kuitenkin tarvittaessa ryhtyä takaisinsaantia valmisteleviin tai muihin tarpeellisiin toimiin kuten vaatimusten esittämiseen taikka turvaamistoimenpiteisiin. Hän voi myös poikkeuksellisesti tehdä takaisinsaantikannetta tarkoittavan haastehakemuksen, jos asian vireillepanoa ei voida lykätä.

Pesänhoitaja on lähtökohtaisesti oikeutettu itsenäisesti päättämään sellaisten takaisinsaantikanteiden vireille panemisesta, joihin pesässä tehty selvitys antaa aihetta. Velkojainkokous valtuuttaa pesänhoitajan yleensä nostamaan takaisinsaanti- ja muita kanteita, jotka pesänhoitajan harkinnan mukaan ovat pesän kannalta tarkoituksenmukaisia. Velkojainkokous voi myös rajoittaa pesänhoitajien oikeutta panna vireille kanteita ja pidättää itselleen oikeuden kanteiden nostamiseen. Tällöin velkojainkokous erikseen päättää kunkin oikeudenkäynnin nostamisesta taikka vaatimuksesta tai kanteesta luopumisesta (KKO 2002:25).

3. Kanneperusteiden selvittäminen

Takaisinsaantiperusteiden selvittämisestä huolehtiminen kuuluu pesänhoitajan tärkeimpiin tehtäviin. Hyvä pesänhoitotapa edellyttää, että velallisen kirjanpitoaineistoon perehdytään ja kirjanpidon tositteita ja muuta hallintomateriaalia tarkastetaan riittävässä määrin takaisinsaantiperusteiden selvittämiseksi.

KS 50 b §:n mukaan väliaikaisen pesänhoitajan on laadittava velallisesta ja velallisen konkurssia edeltäneestä toiminnasta selvitys, josta tulee ilmetä muun ohella havainnot sellaisista seikoista, joilla voi olla merkitystä konkurssin jatkumisen kannalta. Väliaikaisen pesänhoitajan toteama mahdollinen takaisinsaantiperuste voi antaa velkojalle perusteen ottaa kuluvastuu asiassa.

Konkurssipesän laajuudesta seuraa usein, että velallisen ja velallisen edustajien toiminnan asianmukainen selvittäminen edellyttää erityistarkastuksen teettämistä. Konkurssivelallisen toiminnan erityistarkastuksesta on annettu konkurssiasian neuvottelukunnan suositus nro 13/21.1.2002.

4. Takaisinsaantimenettely

TakSL 23 §:n mukaan takaisinsaantia vaaditaan nostamalla kanne tuomioistuimessa tai tekemällä muistutus valvontaa vastaan. Pesänhoitajat voivat vaatia takaisinsaantia myös tekemällä väitteen konkurssipesään kohdistettua muuta vaatimusta vastaan. Esimerkiksi jos konkurssipesässä on omaisuutta, jonka velallinen on takaisinsaantiperusteen rasittaman luovutustoimen nojalla luovuttanut, konkurssipesä voi tehokkaasti torjua omaisuuteen oikeudenkäynnissä kohdistuvan vaatimuksen väitteen avulla.

Takaisinsaantikanne on pantava vireille kuuden kuukauden kuluessa paikalletulopäivästä. Kanne voidaan kuitenkin panna vireille toissijaisessa määräajassa vielä kolmen kuukauden kuluessa siitä kun konkurssipesä havaitsi takaisinsaannin perusteen tai sen olisi pitänyt se havaita.

Pesänhoitajan tulee huolehtia siitä, että konkurssipesä nostaa takaisinsaantikanteen myös erityistarkastuksessa havaittujen takaisinsaantiperusteiden johdosta ensisijaisessa kuuden kuukauden määräajassa.

Erityistarkastuksen toimituttaminen ei sinänsä ole peruste poiketa kuuden kuukauden kannemääräajasta. Oikeus turvautua toissijaiseen kannemääräaikaan edellyttää aina erityistä perustetta (KKO 1999:60).

Jos velallisen kirjanpito on kunnossa ja takaisinsaannin perusteet on kirjanpitoaineistosta saatavien tietojen pohjalta selvitettävissä, konkurssipesä ei voine menestyksellisesti vedota siihen, että se on saanut tiedon takaisinsaantiperusteesta vasta erityistarkastus- tai verotarkastuskertomuksesta.

5. Sovinto

Takaisinsaantiasiassa sovinto on sallittu. Siten määräajassa yleisessä tuomioistuimessa vireille pantu takaisinsaantikanne voidaan sopia siirrettäväksi välimiesmenettelyssä ratkaistavaksi.

Hyvään pesänhoitotapaan kuuluu, että riita-asiat pyritään sopimaan ilman oikeudenkäyntiä. Vastaajalle tulee antaa mahdollisuus suorittaa vaadittava määrä vapaaehtoisesti ja välttää samalla oikeudenkäyntikulut.

Sovintoneuvotteluissa pesänhoitajan tulee harkita konkurssipesän edun kannalta mahdolliset vaatimukseen liittyvät oikeudelliset epävarmuustekijät, kuluriski ja vastaajan taloudellinen tilanne.

TakSL 25 §:n mukaan vastaajalla on oikeus valvoa saatavansa jälkivalvontana vielä paikalletulopäivän jälkeen, jos kanne on nostettu niin myöhään, ettei hän ole voinut tehdä valvontaansa mainittuna päivänä. Sama oikeus on sillä, joka on sitoutunut suoritukseen ilman, että kannetta on nostettu. Takaisinsaantikanteen nostaminen ei ole jälkivalvontaoikeuden syntymisen edellytys. Jälkivalvonta tulee kuitenkin tehdä aina viivytyksettä sopimuksen tekemisen jälkeen. Pesänhoitajan on liitettävä sovintosopimukseen maininta jälkivalvontaoikeudesta.

Suorituksen ja jälkivalvonnan jälkeen vastaajalla on oikeus saada jako-osuutensa pesän jaettavista varoista. Jos pesästä on jo jaettu varoja velkojille, vastaajalla on ilman jälkivalvontaa oikeus vähentää palautettavasta määrästä se, mitä hän olisi saanut jako-osuutena.

Voidaan myös sopia, että vastaaja luopuu jälkivalvontaoikeudesta ehdoin, että hänelle laskennallisesti kuuluva jako-osuus otetaan huomioon palautettavan suorituksen määrässä.

Pesänhoitajalle annetaan velkojainkokouksessa usein valtuudet sopia kanteet parhaaksi katsomillaan ehdoilla. Tästä huolimatta taloudellisesti merkittävien tai muutoin periaatteellisten asioiden osalta neuvottelutulos voi olla syytä viedä erikseen velkojainkokouksen vahvistettavaksi.

6. Kanteen nostamatta jättäminen

Konkurssipesän etu vaatii, ettei pesänhoitaja toimenpiteillään aiheuta pesälle turhia kustannuksia.

Pesänhoitajan tuleekin ennalta selvittää vastaajan taloudellista asemaa ja maksukykyä sen varmistamiseksi, kykeneekö vastaaja suorittamaan pesän vaatimaa määrää. Pesänhoitajan tulee jättää kanne nostamatta, jos luottotietojen tai muun saadun selvityksen perusteella on selvää, ettei vastaajalta tule lainkaan kertymään suoritusta pesän saatavalle.

Taloudellisesti tai muutoin periaatteellisesti merkittävien kanteiden ajamatta jättäminen tulisi pääsääntöisesti saattaa velkojainkokouksen päätettäväksi. Myös oikeudellisesti selvästi epävarmojen kanteiden ajaminen tai ajamatta jättäminen on syytä viedä velkojainkokouksen päätettäväksi.

Jos pesänhoitaja päättää olla ajamatta kannetta, hänen tulee informoida ratkaisustaan velkojia riittävän ajoissa, koska heillä on asiassa itsenäinen kannevalta.

7. Turvaamistoimenpiteet ja vaadittava vakuus

Turvaamistoimenpiteillä voi olla ratkaiseva merkitys takaisinsaannin taloudellisen lopputuloksen kannalta. Tämän vuoksi pesänhoitajan tulee huolellisesti selvittää turvaamistoimien tarve.

Turvaamistoimenpidettä harkittaessa tulee ottaa huomioon, että hylätyn kanteen seurauksena voi konkurssipesälle aiheutua laaja korvausvastuu turvaamistoimenpiteestä.

Jos konkurssipesällä ei ole mahdollisuutta asettaa turvaamistoimenpiteeseen mahdollisesti vaadittavaa vakuutta, tulee pesänhoitajan selvittää, voiko joku velkojista antaa konkurssipesän puolesta vakuuden tai yhtyä kanteeseen, jolloin vakuuden asettaminen pesän puolesta voitaisiin välttää.

8. Kanne kuluvastuun ottanutta velkojaa vastaan

Varatonta pesää selvitettäessä voi ilmetä, että pesän tulisi nostaa takaisinsaantikanne kuluvastuun ottanutta velkojaa vastaan. Koska kuluvastuun ottaneen ei voida edellyttää vastaavan tällöin pesän kuluista, tulee pesänhoitajan saattaa asia velkojainkokouksen käsiteltäväksi.

Kanteen ajaminen kuluvastuun ottanutta vastaan edellyttää, että joku muu velkoja ottaa kuluvastuun kanteen aiheuttamista kustannuksista. Mahdollista on myös, että joku velkojista ajaa kannetta itse.

9. Päiväys ja allekirjoitukset

Helsingissä 27. päivänä toukokuuta 2002.

Matti Nenonen Pekka Pulkamo

puheenjohtaja sihteeri

Viimeksi päivitetty 03.09.2002