7/97 Hyvä pesänhoitotapa konkurssipesän realisoinnissa

1. Realisointia koskeva sääntely

1.1 Väliaikainen pesänhoitaja

Konkurssisäännön 50 a §:n mukaan väliaikainen pesänhoitaja voi myydä konkurssivelallista ja suurimpia velkojia kuultuaan konkurssipesään kuuluvaa irtainta omaisuutta siinä laajuudessa kuin se on välttämätöntä tappioiden välttämiseksi tai konkurssipesän hoidosta aiheutuvien kustannusten maksamiseksi. Väliaikainen pesänhoitaja ei voi realisoida pesään kuuluvaa kiinteää omaisuutta.

Pilaantuva tai arvoltaan muutoin nopeasti aleneva omaisuus on myytävä viivytyksettä mahdollisimman hyvän realisointituloksen turvaamiseksi. Tilanne on sama myös silloin, jos omaisuuden säilyttämisestä aiheutuisi pesälle kohtuuttomia kustannuksia sen todennäköiseen realisointitulokseen verrattuna.

1.2 Uskottu mies ja toimitsijamies

Konkurssisäännön 71 §1 momentin mukaan toimitsijamies huolehtii pesän omaisuuden myymisestä saatuaan siihen velkojainkokoukselta realisointivaltuudet. Konkurssissäännön 58 §:n mukaan uskotulla miehellä on samanlainen oikeus myydä pesän omaisuutta kuin toimitsijamiehellä. Velkojainkokouksen hyväksynnän hankkimista jälkikäteen jo tehdyille kaupoille ei pääsääntöisesti voida pitää hyvän pesänhoitotavan mukaisena. Väliaikaisen pesänhoitajan tavoin myös uskotun miehen ja toimitsijamiehen tulee kuitenkin viivytyksettä myydä pesässä oleva pilaantuva tai arvoltaan muutoin aleneva omaisuus tappioiden välttämiseksi.

Uskotun miehen ja toimitsijamiehen on myytävä konkurssipesään kuuluva omaisuus konkurssisäännön 71 § 2 momentin mukaisesti pesän kannalta edullisimmalla tavalla. Sääntelyn väljä sanamuoto edellyttää pesänhoitajalta huolellista harkintaa sen suhteen, millä tavoin pesään kuuluva omaisuus realisoidaan. Hyvän pesänhoitotavan mukaisesti pesänhoitajan on kulloinkin pyrittävä saamaan omaisuudesta korkein mahdollinen realisointitulos omaisuuden hoito-, realisointi- ja muiden kulujen vähentämisen jälkeen.

2. Realisointitavat

2.1 Yleistä

Velallisyrityksen toimiala, pesän omaisuuden laatu ja määrä sekä mahdollisuus käyttää velallisen henkilökuntaa ratkaisevat konkurssipesään kuuluvan omaisuuden markkinointikanavan ja myyntitavan. Pesänhoitajan on kulloinkin selvitettävä käytettävissä olevat myyntivaihtoehdot konkurssivelkojien ja velallisen kanssa. Pesänhoitajan tulee omaisuuden luonteesta riippuen käyttää ensisijaisesti seuraavia realisointitapoja:

• vapaaehtoinen myynti (lehti-ilmoittelu, tarjouspyynnöt, markkinointikirjeet, tms.)
• kiinteistönvälittäjien käyttäminen
• pesänhoitajan järjestämä vapaaehtoinen konkurssihuutokauppa

Pesänhoitajan on ulkopuolista realisaattoria käyttäessään huolehdittava siitä, että pesään kertyvät omaisuuden myyntitulot muodostuvat näin mahdollisimman suuriksi myös realisointikustannukset huomioon ottaen. Jos pesän omaisuus myydään kokonaisuutena realisointiliikkeelle pesähoitajan on erityisesti selvitettävä, että omaisuudesta saadaan tällä tavoin yksittäisten tavaroiden myymistä parempi realisointitulos.

Pesänhoitajan on lisäksi aina vaadittava ulkopuoliselta realisaattorilta yksityiskohtainen pesäluettelon yksilöintiä vastaava tilitys konkurssipesän omaisuuserien myynneistä.

Pesänhoitaja ei saa myydä pesän omaisuutta tai antaa sitä koskevaa myyntitoimeksiantoa sellaiselle realisointi- tai muulle yritykselle, jonka osakkaana on hän itse tai hänen lähipiiriinsä kuuluva. Lähipiirimyyntejä on käsitelty yksityiskohtaisesti jäljempänä kohdassa 5.

2.2 Loppuunmyynti velallisen henkilökunnan toimesta

Jos pesäluettelon laatimisessa tarvittavien tietojen kerääminen ei sido kaikkea velallisen henkilökuntaa, on usein perusteltua, että työntekijät myyvät valmisvaraston loppuun tai valmistavat puolivalmisteet valmiiksi tuotteiksi myymistä varten ainakin kahden viikon irtisanomisaikana. Joidenkin työntekijöiden kanssa on joskus myös perusteltua tehdä määräaikaiset työsopimukset pelkästään omaisuuden realisointia silmällä pitäen.

Velallisen henkilökunnan toimesta pesän omaisuuden myynnistä kertyy usein pesään enemmän kuin realisoinnista pesänhoitajan tai realisointikeskusten toimesta varsinkin silloin, kun velallisen omaisuuden myynti edellyttää erityistä asiantuntemusta tai ammattitaitoa.

Pesänhoitajan on kuitenkin aina verrattava henkilökunnan palkkojen, vakuutusten, tilavuokrien ja muiden myyntikulujen määrää realisoinnista todennäköisesti saatavaan tuottoon: työntekijöiden palkkaaminen on hyvän pesänhoitotavan mukaista vain jako-osuuksien kerryttämiseksi.

Velallisella jäljellä oleva vaihto-omaisuus saattaa usein olla myymättä jäänyttä epäkuranttia tavaraa, jonka kysyntä on jo ennen konkurssia osoittautunut heikoksi. Pesänhoitajan on tällöin perusteltua neuvotella velkojien ja velallisen kanssa edullisimmasta myyntitavasta, jotta kaikki mahdolliset myyntiväylät ja -tavat tulevat kussakin pesässä selvitetyiksi.

2.3 Velallisen liiketoiminnan jatkaminen

Tapauksittain saattaa olla taloudellisesti perusteltua, että konkurssihallinto jatkaa velallisen (jopa tappiollistakin) liiketoimintaa toiminnallisen kokonaisuuden myymiseksi. Velkojainkokous voikin päättää jatkaa konkurssivelallisen harjoittamaa liiketoimintaa velallisen omaisuudesta saatavan realisaatiohinnan parantamiseksi ennen kaikkea silloin, jos tavoitteena on

• velallisyrityksen tai sen osien myyminen liiketoiminnallisena kokonaisuutena tai
• jako-osuuksien kerryttäminen toiminnan jatkamisesta saatavilla tuloilla.

Jos konkurssivelkojien saataville saadaan paras kertymä myymällä velallisyrityksen liiketoiminta tai varallisuus tai osa näistä toiminnallisena kokonaisuutena konkurssisäännön 71 a § 1 momentin mukaisesti velallisen, velallisyrityksen omistajan tai velkojan läheiselle, pesänhoitajan on huolehdittava säännöksessä selvitetyn erityisen päätöksentekomenettelyn soveltamisesta myynnistä päättävässä velkojainkokouksessa.

Mainittua luovutusta koskeva velkojainkokouksen päätös on pätevä vain, jos sitä ovat kannattaneet sekä ne velkojat, joiden saatavia on yli puolet etuoikeutetuista saatavista, että ne velkojat, joiden saatavia on yli puolet muista saatavista. Jos saatavan vakuutena on pantti- tai etuoikeuden tuottava pidätysoikeus tai yrityskiinnitys, se katsotaan kokonaisuudessaan etuoikeutetuksi saatavaksi. Päätöksentekoon ei voi konkurssisäännön 71 b §:n mukaan osallistua sellainen etuoikeutetun saatavan velkoja, joka on lupautunut luotottamaan konkurssipesän omaisuuden hankintaa. Ilman jako-osuutta jääviä viimesijaisia saatavia ei myöskään oteta päätöstä tehtäessä huomioon.

Erityinen päätöksentekomenettely tulee sovellettavaksi kaupoissa, joissa luovutuksensaaja tai luovutuksensaajan ollessa yhteisö, siitä vähintään viidenneksen omistava on takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 3 §:n mukaisessa läheisyyssuhteessa:

• velalliseen tai velallisyhteisöstä vähintään viidenneksen omistavaan tai vuoden aikana ennen konkurssia omistaneeseen henkilöön tai yritykseen; tai
• velkojaan, jonka saatava edustaa vähintään viidennestä velallisen kaikista veloista.

3 Omaisuuden arvon selvittäminen

Pesänhoitajan on aina esitettävä konkurssipesän velkojille ja velalliselle pyynnöstä selvitys omaisuuden käyvästä arvosta ja sen selvittämistavasta.

Omaisuuden arvo on vähäarvoista tavaraa lukuun ottamatta selvitettävä kulloinkin kyseessä olevan alan asiantuntijoilta, Keskuskauppakamarin hyväksymältä tavarantarkastajalta, kiinteistönvälittäjältä tai tarvittaessa muulta luotettavalta taholta. Arvion pyytäminen yksinomaan konkurssipesän omaisuuden realisointiin erikoistuneilta yrityksiltä ei ole suositeltavaa. Pesän kokonaisvarallisuuteen nähden merkittävästä omaisuuserästä on perusteltua hankkia esim. kaksi arviolausuntoa erityisesti silloin, kun pesänhoitajalla ei itsellään ole kyseisen alan asiantuntemusta.

4 Pantatun omaisuuden realisointi

4.1 Pantatun omaisuuden realisointia koskevat erityisäännökset

Konkurssisäännön 71 § 3 momentin mukaan kiinnitettyä kiinteistöä, rekisteröityä alusta tai ilma-alusta taikka autoa myytäessä on pidettävä voimassa panttioikeus ja muu oikeus, josta sellainen omaisuus vastaa. Pesänhoitaja voi antaa tällaisen omaisuuden myytäväksi ulosottolaissa säädetyssä järjestyksessä.

Konkurssisäännön 76 §:n mukaan irtaimen pantin haltijan on itse huolehdittava pantin myymisestä, jollei konkurssipesä sitä lunasta. Velkojan on annettava pesänhoitajalle riittävän ajoissa tieto pantin myymisestä. Panttia myytäessä on otettava huomioon myös konkurssipesän edut. Jos velkoja ei tahdo toimittaa myymistä, konkurssipesä voi huolehtia siitä. Konkurssipesä voi säännöksen mukaan toimittaa myynnin kuitenkin vain, jos velkoja saa siten täyden maksun saatavalleen. Pantin realisoineen velkojan on annettava konkurssipesälle tilitys myynnistä ja myyntihinnan käyttämisestä sekä luovutettava pesälle mahdollinen ylijäämä.

Konkurssisäännön 105 b §:n säännös koskee tilannetta, jossa konkurssipesä lopetetaan ennen pantatun omaisuuden realisointia. Panttivelkojalle pantin arvon ylittävältä osalta tuleva jako-osuus voidaan silloin loppukokouksessa laskea ja päättää toimitsijamiehen pantin todennäköisestä arvosta tekemän arvion perusteella. Arviota tehdessään toimitsijamiehen on kuultava panttivelkojaa.

4.2 Pesänhoitajan ja pantinhaltijan yhteistyö

Konkurssipesään kuuluva pantattukin omaisuus on myytävä pesän kannalta edullisimmalla tavalla. Pantin realisointihinnalla on vaikutusta yleiselle velkojataholle, sillä pantinhaltijan realisointituloksen ylittävä saatava pienentää muiden velkojien jako-osuuksia. Pantinhaltijaa sitoo huolellisuusvelvollisuus, joka edellyttää panttiomaisuuden realisaatiota mahdollisimman hyvään hintaan.

Pesänhoitajalla on velvollisuus huolehtia pantatun omaisuuden realisoinnista, ellei pantinhaltija toimita myyntiä. Toisaalta pesänhoitaja ei voi myöskään ilman pantinhaltijan myötävaikutusta myydä pantattua omaisuutta, ellei pantinhaltija saa täyttä suoritusta saatavalleen, ellei pantinhaltija suostu myyntiin alemmasta hinnasta tai ellei pantinhaltijan oikeutta säilytetä. Näin ollen parhaan realisointivaihtoehdon löytäminen edellyttää aina toimivaa yhteistyötä pesänhoitajan ja pantinhaltijan kesken. Hyvä pesänhoitotapa vaatii, että pantatun omaisuuden hoidosta ja realisointitavasta tulee sopia mahdollisimman aikaisessa pesänhoidon vaiheessa.

4.3 Vakuuden realisointitapa ja ajankohta

Ennen vakuuden realisointia tulee neuvotella eri realisointivaihtoehdoista. Pantinhaltija voi usein asiantuntijana esittää näkemyksensä siitä, mikä vaihtoehto todennäköisesti tuottaa parhaan lopputuloksen. Pesänhoitajan on kuitenkin myös muulla tavoin selvitettävä omaisuuden arvo ja myyntimahdollisuudet erityisesti silloin, kun pantinhaltija tai pantinhaltijan lähipiiriin kuuluva ostaa sille pantatun konkurssipesän omaisuuserän. Pantattukin omaisuus on aina myytävä käypään hintaan.

Konkurssipesän ja pantinhaltijan intressit voivat myös poiketa toisistaan. Näin on varsinkin silloin, kun pantatusta omaisuudesta ei tule kertymään ylijäämää yleiselle velkojataholle. Pantinhaltija voi perustellusti katsoa etunsa vaativan panttirealisaation lykkäämistä huonon markkinatilanteen vuoksi. Tämä taas haittaa konkurssipesän joutuisaa selvitystä. Pesänhoitajan tulee näissä tilanteissa pyrkiä ratkaisuun, jossa konkurssipesän selvitystä ei tarpeettomasti viivytetä eikä pesää rasiteta ylimääräisillä kustannuksilla.

Panttiomaisuuden hoidosta ja myynnistä pesälle aiheutuvat välttämättömät kulut ja menot on aina eriteltävä. Pesänhoitajan tulee huolehtia siitä, että nämä kustannukset peritään panttiomaisuuden myyntihinnasta.

Jos sovitaan pantinhaltijan toimesta tapahtuvasta realisaatiosta, pantinhaltijan tulee antaa konkurssipesälle tilitys myynnistä ja myyntihinnan käyttämisestä. Pesänhoitajan on huolehdittava siitä, että tämä tilitys saadaan pantinhaltijalta viipymättä.

Jos pesänhoitaja huolehtii pantatun omaisuuden realisoinnista, on hänen välittömästi tilitettävä siitä pantinhaltijalle kuuluva osuus. Lisäksi pesänhoitajan on viivytyksettä toimitettava pantinhaltijalle kirjallinen tilitys omaisuuden myymisestä ja kauppahinnan jaosta.

4.4. Konkurssipesän lopettaminen ennen panttiomaisuuden myyntiä

Konkurssipesä voidaan lopettaa, vaikka panttiomaisuutta ei olisi vielä realisoitu. Näin on syytä menetellä silloin, kun on selvää, ettei panttiomaisuudesta tule kertymään konkurssipesään ylijäämää ja pantinhaltija ei ole toistaiseksi halukas vakuusomaisuutta realisoimaan. Pantinhaltijan jako-osuuden määrittämiseksi pesänhoitajan on tällöin arvioitava pantti ja kuultava panttivelkojaa laatimastaan arviosta. Neuvottelukunnan suosituksessa jako-osuuksien maksamisesta 3 /17.6.1996 on käsitelty tätä arviointimenettelyä.

Realisoimatta jääneen pantatun omaisuuden osalta tehty ratkaisu myyntivaltuuksien ja muiden ehtojen osalta tulee kirjata selkeästi velkojainkokouksen pöytäkirjaan.

5 Myyntikielto lähipiirille

Hyvän pesänhoitotavan mukaisesti pesänhoitaja ei voi milloinkaan ostaa hoitamaansa konkurssipesään kuuluvaa vähäistäkään omaisuutta suoraan tai epäsuorasti itselleen tai myydä sitä omalle lähipiirilleen kuten

• avio- tai avopuolisolleen,
• hänen tai hänen puolisonsa suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa oleville sukulaisille, sisaruksilleen, sisarpuolilleen tai näiden puolisoille,
• muuten erityisen läheisille henkilöille, esimerkiksi saman asianajotoimiston muille lakimiehille tai sen henkilökuntaan kuuluvalle tai näiden läheisille,
• sille, jolla yksin tai yhdessä läheistensä kanssa on osakkuuden tai siihen rinnastettavan taloudellisen seikan tai johtavan aseman perusteella olennainen etujen yhteys tai vaikutusvalta pesänhoitajan tai hänen läheistensä omistamiin tai johtamiin yrityksiin.

Omaisuus on myytävä siitä eniten tarjoavalle. Esimerkiksi myydessään konkurssipesän omaisuutta pesän velkojille tai näiden lähipiirille, pesänhoitajan on noudatettava samoja myyntiehtoja ja -hintoja kuin ulkopuolisille pesänomaisuutta myydessään.

Helsingissä, 1 päivänä joulukuuta 1997

Matti Nenonen Eeva Arko-Koski

puheenjohtaja sihteeri