Konkurssiasioissa kysyttyä
Kysymys
KonkL 16:2.2 §:n mukaan konkurssipesä vastaa massavelkanaan velallisen kirjanpidon laatimisesta aiheutuneesta, konkurssin alkamista edeltäneiden viimeisen kahden kuukauden aikaan kohdistuvasta kohtuullisesta saatavasta. Mitä kirjanpitotyötä tämä käytännössä tarkoittaa?
Vastaus
Asiaa ei ole laissa tai hallituksen esityksessä aivan täsmällisesti määritelty. Konkurssiasiain neuvottelukunta on suosituksessaan 10/2004 katsonut, että konkurssipesä on maksuvelvollinen, jos kirjanpitotyötä on teetetty viimeisten kahden kuukauden aikana ennen konkurssia. Pesän korvattavaksi voi siten tulla pitkäänkin laiminlyödyn kirjanpidon laatimisesta maksettava korvaus, jos kirjanpitäjä on tehnyt kirjanpitotyön viimeisen kahden kuukauden aikana ennen konkurssia. Kohtuullisella saatavalla tarkoitetaan tavanomaisen laskutusperusteen mukaan veloitettua työmäärää
Kysymys
Onko konkurssivelallisen erityistarkastuksen tehnyt tilintarkastaja esteellinen suorittamaan velkojien päätöksen perusteella saman konkurssipesän tilien ja hallinnon tarkastuksen?
Vastaus
Konkurssilaki tai hyvä pesänhoitotapa eivät aseta estettä sille, että yksittäisessä konkurssipesässä konkurssivelallisen erityistarkastuksen tehneelle tilintarkastajalle annetaan toimeksianto suorittaa saman konkurssipesän tilien ja hallinnon tarkastus.
Tilintarkastaja on tilintarkastajien esteellisyyttä yleisesti säätelevien lakien ja muiden säännösten alainen. Jos tilintarkastaja on näiden säännösten mukaan esteellisyyden muodostavassa riippuvuus- tms. suhteessa pesänhoitajaan, hän ei luonnollisestikaan voi tarkastaa tämän pesänhoitajan konkurssipesien hallintoa.
Kysymys
Velallinen ja konkurssipesä eivät ole olleet ennakkoperintärekisterissä. Velallinen ja konkurssipesä ovat lähettäneet velallisen ennen konkurssin alkua tekemiä työsuorituksia koskevia laskuja velallisen toimeksiantajalle. Toimeksiantaja on maksanut laskut ennakonpidätyksellä vähennettynä konkurssipesälle konkurssin alkamisen jälkeen. Toimeksiantaja on pidättänyt ja tilittänyt laskuista verottajalle ennakonpidätyksen Ennakkoperintälain 25 §:n nojalla. Voiko verottaja kuitata nämä konkurssin alkamisen jälkeen työkorvauksista pidätetyt ennakonpidätykset konkurssivelalliselta olevaa valvottavaa verosaatavaa vastaan?
Vastaus
Vallitsevan oikeuskäytännön mukaan verottaja ei voi kuitata konkurssin alkamisen jälkeen työkorvauksista pidätettyjä ennakonpidätyksiä valvottavaa verosaatavaa vastaan, vaan verottajan on konkurssipesän vaatimuksesta palautettava ennakonpidätykset konkurssipesälle.
KHO on päätöksessään T 915/17.5.2000 todennut, että palautusvelvollisuutta koskevaa asiaa ei ratkaista ennakkoperintälain vaan konkurssisäännön perusteella. Turun HO on tuomiossaan 1725/1.7.2005, johon Korkein oikeus ei myöntänyt muutoksenhakulupaa, em. tilanteessa konkurssipesän vaatimuksesta velvoittanut verottajan palauttamaan ennakonpidätykset konkurssipesälle. Hovioikeus on perustellut kantaansa sillä, että ennakonpidätys ei ole veronkantolaissa tarkoitettu veronpalautus, jonka verottaja olisi oikeutettu kuittaamaan. Koska konkurssin alkamisen jälkeen pidätetty osuus laskusta on konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta, eikä kuittausoikeutta ole, ennakonpidätys oli palautettava konkurssipesään.
Kysymys
Konkurssipesässä on asunto-osake, jonka pesä realisoi. Kuka vastaamahdollisesta luovutusvoittoverosta? Pesä ei ole jatkanut elinkeinotoimintaa.
Vastaus
Konkurssipesän verotusasema säännellään tuloverolain 19 §:ssä, jonka mukaan konkurssipesä ei ole erillinen verovelvollinen eikä konkurssi muutoinkaan muuta verovelvollisen verotuksellista asemaa. Se osa veroista, joka johtuu konkurssipesän elinkeinotoiminnasta, pannaan kuitenkin konkurssipesän maksettavaksi.
Puheena oleva verovelka liittyy konkurssissa olevan omaisuuden realisointiin, josta saatavia varoja on pidettävä lähtökohtaisesti konkurssivelallisen tuloina. Näin ollen pesän realisointiin liittyviä, omaisuuden mahdollisesta luovutusvoitosta maksuunpantavia veroja ei ole pidettävä konkurssipesän massavelkana, vaan ne pannaan maksuun konkurssivelalliselle.
Konkurssisaatavalla tarkoitetaan sellaista velalliselta olevaa saatavaa, jota koskeva velallisen sitoumus tai muu oikeusperuste on syntynyt ennen konkurssin alkamista. Konkurssipesän realisointitoimet kohdistuvat konkurssin alkamisen jälkeiseen aikaan. Luovutusvoiton oikeusperuste eli luovutus on tapahtunut vasta konkurssin alkamisen jälkeen. Näin ollen puheena olevasta luovutuksesta mahdollisesti maksuunpantava vero ei myöskään ole konkurssissa valvottava saatava.
Edellä mainitusta luovutusvoitosta määrättävä vero on siten perittävissä vain velallisen muusta kuin konkurssiin luovutusta omaisuudesta eli mahdollisesti konkurssin alkamisen jälkeen saadusta omaisuudesta tai omaisuudesta, joka massavelkojen ja täysien jako-osuuksien maksamisen jälkeen on konkurssissa jäänyt jäljelle.
Kysymys
Velkoja on valvonut saatavansa konkurssissa. Valvontakirjelmä on saapunut pesänhoitajalle valvontapäivän jälkeen. Tuleeko pesänhoitajan hylätä valvontamyöhään tehtynä vai pitäisikö sitä käsitellä jälkivalvontana?
Vastaus
KonkL 12:6 §:n mukaan velkojan on valvottava konkurssisaatavansa kirjallisesti (valvontakirjelmä) ilmoittamalla se pesänhoitajalle viimeistään valvontapäivänä. KonkL 12:16 §:n mukaan velkoja voi valvoa saatavansa vielä valvontapäivän jälkeen (jälkivalvonta), jos velkoja suorittaa konkurssipesälle jälkivalvontamaksun. Jälkivalvonta tapahtuu samalla tavalla kuin varsinainen valvonta eikä saatavan valvomista jälkivalvontana tarvitse erikseen perustella. Kun velkojalla on oikeus valvoa saatavansa myös valvontapäivän jälkeen, ei valvontapäivän jälkeen tehtyä valvontaa voi pelkästään tällä perusteella ilman lisäselvittelyä hylätä myöhään tehtynä.
Konkurssiasiamies katsoo, että valvontapäivään mennessä tehtäväksi tarkoitetun mutta myöhässä saapuneen valvonnan osalta hyvä pesänhoitotapa edellyttää, että pesänhoitaja tiedustelee velkojalta, käsitelläänkö valvontaa myöhään tehtynä valvontana vai jälkivalvontana. Tiedustelussa tulee mainita, että myöhästyneenä saapunut valvonta hylätään ja että jälkivalvonnasta peritään jälkivalvontamaksu. Pesänhoitajan tulee käsitellä valvontaa velkojan ilmoituksen mukaisesti.
Tiedustelussa tulee myös mainita, miten pesänhoitaja tulee käsittelemään valvontaa, jos velkoja ei vastaa tiedusteluun. Jälkivalvonta on tarkoitettu velkojalle tämän omaa aktiivisuutta edellyttäväksi mahdollisuudeksi päästä mukaan konkurssimenettelyyn vielä valvontapäivän jälkeen maksamalla pesälle erillinen korvaus viivästymisen aiheuttamista ylimääräisistä kuluista. Jälkivalvontamaksua ei ole tarkoitettu velkojalle vastoin tämän tahtoa määrättäväksi sanktioksi myöhästyneestä valvonnasta. Tästä syystä konkurssiasiamies katsoo, että pesänhoitajan tulee pääsääntöisesti esittää myöhässä saapuneen valvonnan hylkäämistä, jos velkoja ei vastaa pesänhoitajan edellä kuvailtuun tiedusteluun.
Valvonnan hylkäämisestä on ilmoitettava velkojalle KonkL 13:2,2 §:n mukaisesti. Nimenomaisesti tai muutoin selvästi jälkivalvonnaksi tarkoitetun valvonnan osalta ei ole tarpeen tehdä velkojalle em. tiedustelua.
Kysymys
Onko pesänhoitajalla velvollisuus ajaa rikosasiaa, jossa konkurssipesä on asianomistajana, jos konkurssi on päättynyt lopputilityksen hyväksymiseen ennen kuin rikosasia on tullut tuomioistuimessa vireille tai esille?
Vastaus
Konkurssilain 19 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan lopputilitys voidaan laatia, vaikka pesä olisi osin selvittämättä sen vuoksi, että panttina olevaa omaisuutta tai arvoltaan vähäistä muuta omaisuutta on myymättä taikka konkurssisaatava tai vähäinen osa saatavista on epäselviä. Lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 26/2003, s. 175) mukaan säännöksessä on lueteltu tyhjentävästi ne tilanteet, joissa lopputilitys voidaan tehdä, vaikka pesän selvitys on kesken. Lopputilityksen tekemiselle ei siten ole edellytyksiä, jos rikosprosessi, jossa konkurssipesä on asianomistajana, on kesken.
Lopputilityksen hyväksymisen jälkeen ilmi tuleva rikosprosessi, jossa konkurssipesä on asianomistajana, vaatii jälkiselvitystoimenpiteitä (konkurssilaki 19 luku 9 §). Hyvä pesänhoitotapa edellyttää, että pesänhoitaja suorittaa tarvittavat jälkiselvitystoimenpiteet, joita voivat olla esimerkiksi pesän edustaminen oikeudenkäynnissä tai syyttäjän valtuuttaminen korvausvaatimusten esittämiseen. Pesänhoitajan on myös huolehdittava konkurssipesälle tuomittavien korvausten perimisestä ja kertyneiden varojen tilittämisestä velkojille.
Kysymys
Voiko eurooppalaisen yrityksen hakea Suomessa konkurssiin ilman yrityksenpääintressien keskuksessa aloitettua konkurssimenettelyä?
Vastaus
Maksukyvyttömyysmenettelyistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1346/2000 3 artiklan mukaan toimivalta maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamiseen on sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa velallisella on pääintressien keskus. Oikeushenkilön pääintressien keskus on yleensä siinä valtiossa, missä sillä on sääntömääräinen kotipaikkansa.
Jos velallisen pääintressien keskus on toisessa EU:n jäsenvaltiossa, jossa velallista koskevaa maksukyvyttömyysmenettelyä ei ole aloitettu, velallinen voidaan kuitenkin tietyillä edellytyksillä hakea konkurssiin Suomessa. Konkurssi on tällöin alueellinen ja sen vaikutukset rajoittuvat vain Suomessa sijaitsevaan velallisen omaisuuteen.
Konkurssiin asettamisen edellytyksenä on, että velallisella on Suomessa toimipaikka. Maksukyvyttömyysasetuksessa toimipaikalla tarkoitetaan sellaista taloudellisen toiminnan paikkaa, jossa velallinen harjoittaa muuten kuin tilapäisesti taloudellista toimintaa inhimillisin ja aineellisin voimavaroin. Lisäksi edellytetään, että hakijana on joko suomalainen velkoja tai velkoja, jonka saatava perustuu velallisen toimipaikassa harjoitetusta toiminnasta johtuvaan velvoitteeseen.
Suomessa olevassa toimipaikassa liiketoimintaa harjoittava ulkomainen yritys on usein rekisteröinyt tänne sivuliikkeen, mutta rekisteröimättömyys ei kuitenkaan ole konkurssiin asettamisen este. Konkurssiin haetaan nimenomaan ulkomaista oikeushenkilöä eikä sen Suomessa mahdollisesti rekisteröityä sivuliikettä.
(Suomalainen tuomioistuin ei sen sijaan ole toimivaltainen, jos velallinen on asetettu konkurssiin Islannissa, Norjassa tai Tanska ja velallisella on ollut siinä valtiossa kotipaikka.)
Kysymys 8a
Ulkopuolinen kirjanpitäjä on laatinut velallisen kirjanpidon ja sillä on tähän työhön perustuva saatava velalliselta. Kirjanpitoalan yleisten sopimusehtojen mukaan kirjanpitäjällä on oikeus pitää hallussaan laatimansa aineistot, kunnes kaikki kirjanpitäjän asiakkaalta olevat saatavat on maksettu. Onko kirjanpitäjän luovutettava laatimansa kirjanpito ja velallisen tositteet konkurssipesälle korvauksetta?
Vastaus 8a
Kirjanpitolain 2 luvun säännösten mukaan kirjanpitoaineisto käsittää mm. kirjanpitokirjat ja tositteet. KonkL 5 luvun 4 §:n mukaan velallisen liiketoiminnan kirjanpitoaineisto kuuluu konkurssipesään. Hallituksen esityksen HE 26/2003 perustelujen mukaan (s. 74) merkitystä ei ole sillä, kenen hallussa aineisto on. KonkL 9 luvun 3 § 2 momentin mukaan kirjanpitoaineisto on luovutettava konkurssipesälle. Hallituksen esityksessä (s. 104) on mainittu, että myös sähköisessä muodossa oleva kirjanpitoaineisto on luovutettava konkurssipesälle. Tämä viittaa siihen aineistoon, jonka kirjanpitäjä on velalliselta saamastaan aineistosta laatinut.
Hallituksen esityksen mukaan (s.104) kirjanpitoaineisto on luovutettava korvauksetta. Konkurssipesän on korvattava vain aineiston toimittamisesta ja tulostamisesta aiheutuvat välittömät kustannukset. Kirjanpitäjä voi valvoa saatavansa konkurssissa. Jos kirjanpitotyö on tehty viimeisten kahden kuukauden aikana ennen konkurssia, kirjanpitäjällä on oikeus saada suoritus saatavalleen KonkL 16 luvun 2 § 2 momentin nojalla konkurssipesältä.
KonkL 9 luvun 3 § 2 momentin säännös on pakottava eikä siitä voida sopimuksin poiketa.
Edellä mainitun perusteella kirjanpitäjän on luovutettava laatimansa aineisto ja velallisen tositteet konkurssipesälle, vaikka sen saatavaa ei makseta. Jos kirjanpitäjä ei luovuta kirjanpitoaineistoa vapaaehtoisesti, konkurssipesä voi nostaa kirjanpitäjää vastaan kanteen, jossa vaatii luovutusvelvollisuuden vahvistettavaksi ja aineiston luovutettavaksi. Tällöin kirjanpitäjän maksettavaksi saattaa tulla konkurssipesän oikeudenkäyntikulut.
Kysymys 8b
Kirjanpitoaineisto on sähköisessä muodossa palveluntuottajan hallussa. Palveluntuottaja säilyttää kirjan-pitoaineistoa ja velallisella tai tämän kirjanpitäjällä on mahdollisuus laatia velallisen kirjanpito palveluntuottajan tietovälineitä käyttäen. Palveluntuottaja ei itse laadi kirjanpitoa. Palveluntuottajalla on sopimussuhteeseen perustuva saatava velalliselta. Onko palveluntuottajan luovutettava hallussaan oleva kirjanpitoaineisto konkurssipesälle korvauksetta?
Vastaus 8b
Kohdassa a) mainituilla perusteilla myös palveluntuottaja on velvollinen luovuttamaan konkurssipesälle hallussaan pitämänsä, sähköisessä muodossa olevan velallisen kirjanpitoaineiston. Konkurssipesän on tällöinkin maksettava vain aineiston toimittamisesta aiheutuvat kustannukset. Palveluntuottajalla ei ole konkurssin alettua oikeutta purkaa velallisen kanssa tehtyä palvelusopimusta velallisen maksuviivästyksen perusteella, jos konkurssipesä ilmoittaa KonkL 3 luvun 8 §:n nojalla sitoutuvansa sopimukseen ja asettaa tarvittaessa vakuuden omien sopimusvelvoitteidensa täyttämisestä.
Jos palvelu on suljettu ennen konkurssin alkamista ja konkurssipesä haluaa ottaa palvelun käyttöönsä, konkurssipesän on lisäksi maksettava normaalin veloitusperusteen mukainen korvaus palvelun uudelleen avaamisesta.
Kysymys 9a
Tilaajan oikeus purkaa sopimus
Vastaus 9a
YSE 79 §:n mukaan tilaajalla on oikeus purkaa sopimus, jos urakoitsija asetetaan konkurssiin tai urakoitsijan muuten havaitaan olevan sellaisessa tilassa, ettei voida odottaa hänen täyttävän sopimuksen mukaisia velvollisuuksiaan, eikä jälkimmäisessä tapauksessa luotettavaa selvitystä näiden velvoitusten täyttämisestä anneta.
Konkurssilain 3 luvun 8 §:n mukaan jos velallinen ei ole täyttänyt sopimusta, jossa hän on osapuolena, vastapuolen tulee vaatia ilmoitusta siitä, sitoutuuko konkurssipesä sopimukseen. Jos konkurssipesä ilmoittaa kohtuullisessa ajassa, että se sitoutuu sopimukseen, sekä asettaa hyväksyttävän vakuuden sopimuksen täyttämisestä, sopimusta ei saa purkaa.
Konkurssilain 3:8 § on yleissäännös, jota sovelletaan, jollei muualla laissa toisin säädetä. Säännös on pakottavaa oikeutta eivätkä velallinen ja velallisen sopimuskumppani voi siitä poiketa konkurssipesän vahingoksi. Tilaaja ei siten pelkästään urakoitsijan konkurssin perusteella voi purkaa sopimusta. Jos konkurssipesä kuitenkin ilmoittaa, ettei se sitoudu sopimukseen tai jos konkurssipesä ei ota tilaajan tiedusteluun kantaa kohtuullisessa ajassa, sopimuksen saa purkaa (HE 26/2003, s. 53).
Kysymys 9b
Työmaan haltuunotto
Vastaus 9b
YSE 82 §:n mukaan jos tilaaja purkaa urakkasopimuksen, tilaajalla on oikeus välittömästi ottaa rakennustyömaa haltuunsa kaikkine siellä olevine rakennuksineen ja rakennustavaroineen sekä käyttää niitä töiden jatkamiseen. Urakoitsijalle tai konkurssipesälle kuuluvan omaisuuden käyttämisestä tilaajan hyväksi on tilaajan suoritettava urakoitsijalle tai konkurssipesälle käypä korvaus joko käytetyn rakennustavaran hintana tai vuokrana siltä osin kuin tämä ei ole sisältynyt urakkahintaan tai tullut muulla tavoin huomioon otetuksi.
Konkurssilain 1 luvun 1 §:n mukaan konkurssi on velallisen kaikkia velkoja koskeva maksukyvyttömyysmenettely, jossa velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun. Konkurssin tarkoituksen toteuttamiseksi velallisen omaisuus siirtyy konkurssin alkaessa velkojien määräysvaltaan. Velallisen omaisuuden hoitamista ja myymistä sekä muuta konkurssipesän hallintoa varten on tuomioistuimen määräämä pesänhoitaja, jonka tehtävänä mm. on konkurssilain 14 luvun 1 §:n perusteella ottaa haltuunsa pesään kuuluva omaisuus.
YSE 82 §:ssä tilaajalle myönnetty oikeus ottaa haltuunsa työmaalla oleva urakoitsijan vaihto- ja käyttöomaisuus on ristiriidassa konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta koskevien yleisten säännösten kanssa. Lähtökohtaisesti velallinen ei voi määräämistoimin huonontaa (tulevan) konkurssipesänsä lakiin perustuvaa oikeusasemaa eikä konkurssihallinnon normaaleja toimintavaltuuksia. Etukäteinen sopimusehto konkurssin vaikutuksista ei sitone urakoitsijan konkurssipesää, ainakaan jos ehto suosii tilaajaa muiden velkojien kustannuksella tai on muille velkojille muuten epäedullinen. (ks. Konkurssioikeuden kehittämiskomitean mietintö 1978:37, s. 555-556 ja Erkki Havansi, Suomen konkurssioikeus 1992, s. 133-134).
Toisaalta vaatimus käyvän korvauksen suorittamisesta tarkoittanee useimmissa tapauksissa, että sopimusehto ei johda tilaajaa suosivaan tai muille velkojille epäedulliseen lopputulokseen, jos esim. vaihto-omaisuus näin muutetaan rahaksi parhaaseen mahdolliseen hintaan eli pesälle edullisimmalla tavalla. Sopimusehto voi olla yleistä velkojatahoa välillisesti muutenkin hyödyttävä, jos tilaajan vahingonkorvaussaatavan ja siten konkurssisaatavien yhteismäärän kasvua saadaan rajoitetuksi. Jos pesä kieltäytyisi luovuttamasta tilaajalle esim. työmaalla välittömästi tarvittavaa vaihto-omaisuutta käypään hintaan, ja tästä aiheutuu tilaajalle vahinkoa, vahingon aiheuttajaksi saatettaneen velallisen asemesta katsoa pesä.
Kysymys 9c
Tilaajan vahingonkorvaussaatavan kuittaaminen pesän saatavaa vastaan
Vastaus 9c
YSE 83 §:n mukaan jos tilaaja purkaa sopimuksen, urakoitsija on velvollinen korvaamaan tilaajalle kaikki ne sopimuksen purkamisesta aiheutuvat kustannukset, jotka rakennustyötä loppuunsaatettaessa syntyvät yli urakkahinnan. YSE 82 §:n mukaan tilaajalla on oikeus käyttää konkurssipesälle työmaan haltuunotosta suoritettava korvaus 83 §:n mukaisen vahingonkorvaussaatavansa kuittaamiseen.
Konkurssilain 3 luvun 8 §:n esitöiden (HE 26/2003, s. 54) mukaan sopijapuoli voi purkaa ne sopimukset, joihin konkurssipesä ei sitoudu. Tällöin vastapuolella sopimuksen perusteella olevat saatavat ovat konkurssisaatavan asemassa.
Konkurssilain 6 luvun 1 §:n mukaan velkojalla on oikeus käyttää konkurssisaatavaansa kuittaukseen velalliselle konkurssin alkaessa olevaa velkaansa vastaan. Säännöksen esitöiden (HE 26/2003, s. 79) mukaan velkojan oman saatavan tulee olla konkurssilain 1 luvun 5 §:ssä tarkoitettu konkurssisaatava eikä velkojalla ole oikeutta kuitata sitä konkurssin alkamisen jälkeen syntynyttä konkurssipesän saatavaa vastaan.
YSE 82 §:n ehto, jonka mukaan tilaajalla on oikeus kuitata konkurssisaatavan asemassa olevaa vahingonkorvaussaatavaansa konkurssipesän saatavaa vastaan, on konkurssilain vastainen ja konkurssipesää sitomaton.
Kysymys
Voiko pesänhoitajalle tai hänen edustamalleen asianajotoimistolle muodostua velvollisuus maksaa konkurssiasian tuomioistuinmenettelystä perittäviä maksuja, esimerkiksi konkurssiin asettamisesta perittävää 220 euron tai konkurssinraukeamispäätöksestä perittävää 105 euron maksua?
Vastaus
Ei. Konkurssilain 16:2 §:n mukaan konkurssipesä vastaa muun muassa velasta, joka johtuu konkurssimenettelystä. Konkurssilain 10:6.2 §:n mukaan konkurssimenettelyn kustannuksina pidetään muun muassa tuomioistuinmenettelystä perittäviä oikeudenkäyntimaksuja. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain (26.7.1993/701) 5 §:n 1 momentin mukaan konkurssiasiassa maksu peritään konkurssin alettua konkurssipesän varoista.
Maksut on siis säädetty nimenomaan konkurssipesän vastuulle. Näin ollen pesänhoitaja henkilökohtaisesti tai hänen edustamansa asianajotoimisto ei voi joutua niistä vastuuseen eikä ole velvollinen suorittamaan niitä omista varoistaan.
Pesänhoitajalle maksetaan palkkiona ja kustannusten korvauksena pesäluettelon ja velallisselvityksen laatimisesta valtion varoista enintään 500 euroa ja vain siltä osin kuin konkurssipesän varat eivät riitä palkkioon ja korvaukseen (KonkL 10:4 ja 10:5). Laissa säädetty palkkio ei sisällä arvonlisäveroa vaan se on lisättävä edellä mainittuun määrään. Myöskään tästä pesänhoitajalle maksettavasta suorituksesta ei voida tuomioistuimen konkurssiasiassa perimiä maksuja vähentää, sillä ne ovat konkurssipesän velkaa, josta pesänhoitaja ei vastaa.
Pesänhoitaja voi pyytää, että tuomioistuin vapauttaa vähävaraisen konkurssipesän ko. maksuvelvollisuudesta. Tuomioistuinten ja eräiden oikeushallintoviranomaisten suoritteista perittävistä maksuista annetun lain 7 §:n 3 momentin mukaan, jos maksun periminen olisi kohtuutonta, asian käsitellyt viranomainen tai maksun määräävä virkamies voi yksittäistapauksessa määrätä, ettei maksua peritä.
Kysymys
Saako osakeyhtiö jatkaa konkurssin aikana vireille panemaansa oikeudenkäyntiä sen jälkeen, kun yhtiö on purkautunut konkurssin päättymisen johdosta?
Vastaus
KonkL 3:3 §:n 2 momentin mukaan velallisella on oikeus konkurssin alettua nostaa kanne konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta, jos konkurssipesä on siitä kieltäytynyt. Konkurssiin asetetun yhtiön puhevaltaa käyttävät sen omat toimielimet.
KonkL 19:7 §:n mukaan konkurssi päättyy, kun velkojainkokous hyväksyy lopputilityksen. Osakeyhtiö katsotaan OYL 20:25 §:n mukaan purkautuneeksi, kun lopputilitys konkurssissa on hyväksytty, jos yhtiöllä ei konkurssin päättyessä ole jäljellä omaisuutta tai konkurssissa on määrätty jäljellä olevan omaisuuden käytöstä.
OYL 20:17 §:n mukaan yhtiö ei purkautumisen jälkeen voi hankkia oikeuksia eikä tehdä sitoumuksia. Purettu yhtiö ei OYL 20:18 §:n mukaan voi yleensä vastata kanteeseen eikä ryhtyä muihin selvitystoimenpiteisiin ilman, että yhtiön selvittämistä jatketaan selvitystilamenettelyn kautta. Konkurssin johdosta puretun yhtiön osalta sovelletaan kuitenkin jälkiselvitystä koskevia KonkL 19:9 §:n säännöksiä, joiden mukaan konkurssipesän pesänhoitajalla on oikeus ilman eri määräystä suorittaa asiassa tarpeelliset toimenpiteet.
Korkeimman oikeuden julkaisemattomassa ratkaisussa 12.10.2010 (nro 1991) konkurssiin asetettu M Oy oli nostanut vahingonkorvauskanteen, jonka ajamisesta konkurssipesä oli kieltäytynyt. Oikeudenkäynnin vireille tulon jälkeen konkurssipesän velkojainkokous oli hyväksynyt lopputilityksen ja yhtiö oli merkitty kaupparekisteriin lakanneeksi. Alemmat oikeudet katsoivat, ettei M Oy lakanneena yhtiönä enää voinut olla oikeudenkäynnin osapuolena.
Korkein oikeus katsoi, että M Oy:n konkurssin päättyminen ja siitä seurannut yhtiön purkautuminen eivät olleet poistaneet yhtiön kelpoisuutta jatkaa vireillä olevaa oikeudenkäyntiä. Perusteluissa todettiin mm:
Vaikka purkautuneen yhtiön toimintakelpoisuus on rajoitettu, yhtiö ei oikeushenkilönä lakkaa purkautumisen tai kaupparekisteristä poistamisen johdosta. Purettu tai rekisteristä poistettu yhtiö on oikeuskelpoinen. Velallisen toissijaista kanneoikeutta koskeva KonkL 3:3 §:n 2 momentin säännös menettäisi merkityksensä, jos yhtiö ei voisi jatkaa oikeudenkäyntiä konkurssin päättymisen jälkeen. Koska konkurssissa olevan M Oy:n oikeus ajaa kannetta on alkuaankin perustunut siihen, että konkurssipesä on kieltäytynyt osallistumasta oikeudenkäyntiin, ei ole myöskään perusteltua katsoa, että puhevalta konkurssin päättyessä siirtyisi yhtiön toimielimiltä konkurssipesän pesänhoitajalle.
Kysymys
Saako osakeyhtiö jatkaa konkurssin aikana vireille panemaansa oikeudenkäyntiä sen jälkeen, kun yhtiö on purkautunut konkurssin päättymisen johdosta?
Vastaus
KonkL 3:3 §:n 2 momentin mukaan velallisella on oikeus konkurssin alettua nostaa kanne konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta, jos konkurssipesä on siitä kieltäytynyt. Konkurssiin asetetun yhtiön puhevaltaa käyttävät sen omat toimielimet.
KonkL 19:7 §:n mukaan konkurssi päättyy, kun velkojainkokous hyväksyy lopputilityksen. Osakeyhtiö katsotaan OYL 20:25 §:n mukaan purkautuneeksi, kun lopputilitys konkurssissa on hyväksytty, jos yhtiöllä ei konkurssin päättyessä ole jäljellä omaisuutta tai konkurssissa on määrätty jäljellä olevan omaisuuden käytöstä.
OYL 20:17 §:n mukaan yhtiö ei purkautumisen jälkeen voi hankkia oikeuksia eikä tehdä sitoumuksia. Purettu yhtiö ei OYL 20:18 §:n mukaan voi yleensä vastata kanteeseen eikä ryhtyä muihin selvitystoimenpiteisiin ilman, että yhtiön selvittämistä jatketaan selvitystilamenettelyn kautta. Konkurssin johdosta puretun yhtiön osalta sovelletaan kuitenkin jälkiselvitystä koskevia KonkL 19:9 §:n säännöksiä, joiden mukaan konkurssipesän pesänhoitajalla on oikeus ilman eri määräystä suorittaa asiassa tarpeelliset toimenpiteet.
Korkeimman oikeuden julkaisemattomassa ratkaisussa 12.10.2010 (nro 1991) konkurssiin asetettu M Oy oli nostanut vahingonkorvauskanteen, jonka ajamisesta konkurssipesä oli kieltäytynyt. Oikeudenkäynnin vireille tulon jälkeen konkurssipesän velkojainkokous oli hyväksynyt lopputilityksen ja yhtiö oli merkitty kaupparekisteriin lakanneeksi. Alemmat oikeudet katsoivat, ettei M Oy lakanneena yhtiönä enää voinut olla oikeudenkäynnin osapuolena.
Korkein oikeus katsoi, että M Oy:n konkurssin päättyminen ja siitä seurannut yhtiön purkautuminen eivät olleet poistaneet yhtiön kelpoisuutta jatkaa vireillä olevaa oikeudenkäyntiä. Perusteluissa todettiin mm:
Vaikka purkautuneen yhtiön toimintakelpoisuus on rajoitettu, yhtiö ei oikeushenkilönä lakkaa purkautumisen tai kaupparekisteristä poistamisen johdosta. Purettu tai rekisteristä poistettu yhtiö on oikeuskelpoinen. Velallisen toissijaista kanneoikeutta koskeva KonkL 3:3 §:n 2 momentin säännös menettäisi merkityksensä, jos yhtiö ei voisi jatkaa oikeudenkäyntiä konkurssin päättymisen jälkeen. Koska konkurssissa olevan M Oy:n oikeus ajaa kannetta on alkuaankin perustunut siihen, että konkurssipesä on kieltäytynyt osallistumasta oikeudenkäyntiin, ei ole myöskään perusteltua katsoa, että puhevalta konkurssin päättyessä siirtyisi yhtiön toimielimiltä konkurssipesän pesänhoitajalle.
Kysymys
Onko teleoperaattorilla oikeus pesänhoitajaa kuulematta sulkea konkurssiin menneen yrityksen tietoliikenne- ja puhelinyhteydet konkurssin johdosta? Voiko operaattori edellyttää ennen konkurssin alkamista syntyneen saatavansa suoritusta pitääkseen yllä puhelin- ja tietoliikenneyhteydet konkurssin aikana?
Vastaus
Operaattorilla ei ole oikeutta katkaista yhteyksiä eikä vaatia suoritusta ennen konkurssia syntyneelle saatavalleen.
Jos konkurssiin mennyt velallinen ei ole konkurssin alkaessa täyttänyt sopimusta, jossa on osapuolena, vastapuolen tulee konkurssilain 3 luvun 8 §:n mukaan vaatia ilmoitusta siitä, sitoutuuko konkurssipesä sopimukseen. Jos konkurssipesä ilmoittaa kohtuullisessa ajassa, että se sitoutuu sopimukseen, sekä asettaa hyväksyttävän vakuuden sopimuksen tulevasta täyttämisestä, sopimuskumppani ei saa purkaa sopimusta. Säännös merkitsee sitä, että sopimuskumppanin tulee antaa konkurssipesälle tilaisuus sitoutua sopimukseen. Konkurssipesällä on siten oikeus päättää, mitkä konkurssivelallisen sopimukset se haluaa pitää voimassa.
Tietoliikenne- ja puhelinyhteyksiä hoitavalla konkurssivelallisen sopimuskumppanilla ei ole oikeutta purkaa sopimusta vain sillä perusteella, että velallinen asetetaan konkurssiin. Jos pesänhoitaja ilmoittaa haluavansa pitää tietoliikenneyhteydet toimivina ja pesä sitoutuu sopimukseen, pesälle syntyy massavelkainen vastuu sopimuksen mukaisista tulevista suorituksista. Sen sijaan pesänhoitajalla ei ole oikeutta maksaa operaattorille ennen konkurssin alkamista syntyneitä konkurssivelkoja. Tällaiset velat ovat valvottavia velkoja, joille suoritus tulee normaalina jako-osuutena menettelyn päättyessä.
Kysymys
Omistin osakeyhtiön osakkeita ja kuuluin sen hallitukseen. Yhtiö asetettiin konkurssiin ja konkurssi raukesi. Yhtiö omisti joitakin immateriaalioikeuksia sekä laitteita, joita konkurssipesä ei onnistunut myymään. Minulla olisi käyttöä näille oikeuksille ja laitteille. Voinko ottaa ne käyttööni nyt kun konkurssi on rauennut?
Vastaus
Kun konkurssi raukeaa, pesänhoitajan tulee maksaa kaikki konkurssimenettelystä aiheutuneet kustannukset, ns. massavelat. Pesänhoitaja voi konkurssilain 10:4 §:n nojalla pidättää ja myydä konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta tuomioistuimen vahvistaman palkkionsa ja kulujensa maksamista varten. Jos konkurssipesän jää varoja massavelkojen kattamisen jälkeen, pesänhoitajan tulee konkurssilain 3:12 §:n mukaan varata ulosottomiehelle tilaisuus ulosmitata jäljelle jääneet varat. Jos ulosottomies ei ulosmittaa varoja, pesänhoitajan on luovutettava varat velalliselle.
Kun osakeyhtiön konkurssi raukeaa, yhtiö poistetaan osakeyhtiölain 20:3 §:n mukaan kaupparekisteristä. Samalla yhtiön toimielinten toimivalta lakkaa. Kuitenkin osakeyhtiölain 20:22 §:n mukaan osakkeenomistajat voivat kokouksessaan valita yhtiölle edustajan, joka voi ryhtyä toimiin, jotka ovat välttämättömiä yhtiön velan maksamiseksi tai yhtiön omaisuuden arvon säilyttämiseksi. Rekisteristä poistetun yhtiön varoja ei saa jakaa omistajille ilman osakeyhtiölain mukaista selvitysmenettelyä. Jos rekisteristä poistamisesta on kulunut jo yli viisi vuotta eikä yhtiöllä ole (esimerkiksi velkojen vanhentumisen johdosta) enää tunnettuja velkoja, edustajat saavat jakaa yhtiön varat omistajille, jos varojen määrä ei ylitä 8 000 euroa.
Kysymyksessä kuvatussa tilanteessa yhtiön osakkeenomistajat voivat valita yhtiölle edustajan. Edustaja voi myydä käyvällä hinnalla konkurssin raukeamisen jälkeen yhtiölle jääneet oikeudet ja laitteet. Edustajan tulee käyttää kauppahinta tasapuolisesti yhtiön velkojen maksamiseen. Jos velkoja ei enää ole ja muut edellä kuvatut edellytykset täyttyvät, edustaja voi jakaa varat yhtiön omistajille.
Kysmys
Miten pesänhoitajan on meneteltävä palkkionsa suhteen vähävaraisessa konkurssipesässä, jossa tuomioistuin on määrännyt konkurssin raukeamaan, eivätkä pesän varat riitä sekä tuomiosituinmaksujen että tuomioistuimen vahvistaman pesänhoitajan palkkion maksamiseen? Miltä osin pesänhoitaja voi nostaa palkkionsa konkurssipesän varoista?
Vastaus
Konkurssia koskevien asioiden käsittelymaksuista käräjäoikeuksissa säädetään oikeusministeriön asetuksessa eräistä tuomioistuinten hakemusmaksuista vuosina 2022–2024 (1123/2021). Asetuksen 2 §:n mukaan konkurssiin asettamisesta peritään konkurssipesältä 690 euroa ja muusta kuin jakoluettelon vahvistamiseen päättyvästä konkurssiasiasta 320 euroa.
Konkurssilain 10 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan pesänhoitajalla on konkurssin rauetessa oikeus saada kohtuullinen palkkio ja korvaus hänelle aiheutuneista tehtävän kannalta tarpeellisista kustannuksista. Palkkio ja korvaus otetaan konkurssipesän varoista. Pesänhoitajalla on oikeus pidättää konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta palkkion ja korvauksen maksamista varten sekä myydä omaisuutta ja ottaa saatavansa myyntihinnasta. Muilla massavelkojilla ei ole tähän oikeutta. Näin ollen pesänhoitaja on separatistivelkojan asemassa suhteessa muihin massavelkojiin. Pesänhoitajan asema separatistivelkojana todetaan konkurssiasiain neuvottelukunnan raukeavia konkurssipesiä koskevassa suosituksessa (suositus nro 14, kohta 7) sekä neuvottelukunnan pesänhoitajan palkkiota koskevassa suosituksessa (suositus 13, kohta 9.2.4).
Yllä mainituilla perusteilla pesänhoitaja voi nostaa käräjäoikeuden vahvistaman palkkion ja kulukorvauksen täysimääräisesti pesän varoista ennen kuin maksaa muita massavelkoja, mukaan lukien tuomioistuinmaksut.
Konkurssilain 16 luvun 2 §:n mukaan konkurssipesä vastaa velasta, joka johtuu konkurssimenettelystä. Konkurssilain 10 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan konkurssimenettelyn kustannuksina pidetään muun muassa tuomioistuinmenettelystä perittäviä oikeudenkäyntimaksuja. Tuomioistuinmaksulain (11.12.2015/1455) 6 §:n mukaan konkurssiasiassa maksu peritään konkurssin alettua konkurssipesän varoista. Tuomioistuinmaksut ovat näin ollen konkurssipesän velkaa, josta pesänhoitaja tai tämän edustama yhteisö eivät vastaa. Tämä kanta on otettu myös konkurssiasiamiehen aikaisemmassa kannanotossa, joka on julkaistu 19.5.2014.